Sipuli
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien lähialueet
Olin edelleen kipuinen Harjuksen syntymästä, vaikka siitä oli kulunut jo useampi kuu. Aluksi olin päässyt jopa saaliille, mutta ilmojen kylmetessä ja sateiden lisääntyessä olin jotenkin saanut itselleni tulehduksen aikaiseksi. Pippuri hoivasi minua parhaansa mukaan mutta, kun heräsin päivä toisensa jälkeen huonossa kunnossa, tiesimme molemmat ettei tämä voisi päättyä hyvin. Tarvitsisin ulkopuolista apua. Ei meistä kukaan ollut mikään ihmekissa kuitenkaan. Harjus ei näyttänyt huomaavan minussa mitään ihmeellistä. Hän kutsui minua leikkeihinsä, mutta yleensä Pippuri pystyi menemään mukaan. Se oli minusta sinänsä inhottavaa, sillä olisin halunnut pystyä leikkimään poikani kanssa. Huokaisin ja kapusin pesästäni ulos. Pippuri istui pesän vierellä katselemassa, kun Harjus leikki maassa olevilla lehdillä. Lysähdin vasten kumppanini kylkeä. Hän vavahti säikähdyksestä, mutta rentoutui sitten ja piti minua pystyssä.
“Emo, emo! Katso!” Harjus kiljaisi ja teki hienon hypyn napatakseen puusta alas leijailevan lehden.
“Hienoa, sinusta tulee hyvä saalistaja”, naukaisin pojalleni rohkaisevasti. Koitin kuulostaa vahvalta, vaikka tunsin kuinka kehoni antoi pikku hiljaa periksi. Se pelotti minua kovin. Tiesin taistelevani hengestäni tätä mystistä sairautta vastaan. Tähdenlento ja Revontuli palasivat metsältä hampaissaan jokusen saalista. He laskivat ne pienelle aukiollemme.
“Lähdettekö te tänään?” Tähdenlento kysyi hiljaa minulta. Nyökkäsin. Harjus ei saisi tietää mitään ylimääräistä. Hän luulisi vain, että lähdimme hetkeksi pois. Ja toivottavasti se olisi myös totuus.
“Nyt olisi nukkumaan menoaika, Harjus”, naukaisin pennulle. Tämä painui Pippurin kanssa nukkumaan.
Odottelin Pippuria tulevaksi ja katselin tähtitaivasta puiden latvojen välistä. Pian kumppanini pääsi tulemaan ja lähdimme matkaan. Tähdenlento oli suositellut meille, että menisimme etsimään apua Eloklaanista. En vielä ihan tarkkaan tiennyt, mikä se oli, mutta ehkä se selviäisi. Matkustimme kohti tätä Eloklaania.
Pian kuntoni romahti eikä matkanteko voinut enää jatkua. Myös Pippuri oli varsin huonossa kunnossa. Yritin suostutella häntä jättämään minut ja palaamaan Harjuksen luo, mutta kolli vastusti. Lepäsimme pensaan alla, jossa pian haisi kuolema. Anteeksi Harjus, että emme palaisi elää.
//Rip Sipuli ja Pippuri
