Sipuli
//Kirjoittaja: Saaga
//Kotikisu | Tuntematon alue
Istuskelin aidalla rauhallisesti kehräten. Hiirenkorvan aurinko lämmitti jo hiukan turkkiani. Kuulin lintujen viserrystä ja suljin silmäni. Tuore lehtien tuoksu kutitteli nenääni lempeästi ja kevyt tuuli pörrötti turkkiani. Pidin viherlehdestä kovasti. Vaikka päiväni kuluivat suurimmaksi osin sisällä tai talon pihalla, sain silti nähdä hiirenkorvan saapumisen tarkailemalla lähi metsää. Vaikka olinkin elänyt useamman hiirenkorvan uuden saapuessa minusta tuntui niin eloisalta ja onnelliselta. Kun avasin taas silmäni, ohitseni lensi leppäkerttu. Hengitin raikasta ulkoilmaa keuhkoihini kuin henkäys olisi ollut makeita herkkuja tai maitoa, jota joskus saimme kaksijaloitamme Pippurin kanssa. Hengittäessäni ulos poloinen leppäkerttu, joutui sinnittelemään pystyäkseen lentämään suoraan sillä ilmavirta oli ollut sille voimakas. Katselin vielä hetken leppäkertun lentelyä ja käänsin sitten katseeni metsään. Lunta tuskin oli enää ja pian lähtisimme varmasti taas kaksijalkojen kanssa kävelylle. Kävelyt olivat ihania! Olin jo aikeissa loikata alas aidaltani mutta muistin, että Pippuri oli sisällä eikä hän varmastikkaan lukenut ajatuksiani, joten päätin kääntyä ja kujalle hyppäämisen sijaan hypäsin takaisin talon pihalle. Käpäläni laskeutuivat sulavasti pehmeälle ruohikolle. Kaksijalkani ilmeisesti hoitivat nurmikkoaan tai ainakin siltä se vaikutti, kun he häärivät jotain ja repivät voikukkia irti maasta. Otin pari kävelyaskelta mutta kiihdytin vautini kuitenkin kevyeen hölkkään, sillä piha oli kohtalaisen suuri ja halusin ylittää sen nopeasti. Pienen tumman aidan takana oli tuoretta multaa ja pari päivää sitten kaksijalkani olivat tiputelleet siemeniä multaan tietyin välein. Olin katsellut ihmeissäni vierestä heidän puuhiaan. Vaikken aina ymmärtänytkään mitä kaksijalat tekivät rakastin heitä silti. He antoivat minulle ja Pippurille suojapaikan ja ruokaa – kaiken mitä tarvitsimme ja vielä vähän enemmän, nimittäin halauksia ja silityksiä! Hyrähdin kehräämään ajatellessani kaikkea sitä mukavaa mitä nyt mieleen pälkähti. Hiirenkorvalla tottatosiaan oli positiivisia vaikutuksia ainakin minuun. Juuri ennenkuin saavuin raollaan olevalle ovelle Pippuri pisti päänsä ulos.
“Etsinkin sinua”, Pippuri naukui ja työntyi ulos ovesta, joka narahti hiukan. Kosketin nenälläni hänen korvaansa, kun hän loikki tasanteelta pienet astintasot alas luokseni.
“Miksi etsit minua? Onko sattunut jotain?” kysyin ja suljin silmäni, kun hän puski kaulaani. Pippurin musta turkki sekoittui minun valkoiseen. Pidin kosketuksesta, sillä se toi lohtua ja turvaa omalla tavallaan.
“Ei ole. Kaikki on hyvin. Kaipasin vain seuraasi”, kollin nauku oli ystävällinen. Avasin taas silmäni katsoakseni kumppanini vihreisiin silmiin. Pidin hänen äänestään ja tavasta jolla hän aina heilautti häntäänsä toisinaan. Kaikki yksityiskohdat ja pienet tavat, joita olin hänessä huomannut ihastuttivat minua. Iloinen äänensävy tervehtiessä ja todella lämmin katse, olivat asioita joita toivoin löytyvän jokaisesta kissasta. Huokaisin onnellisena. Yhtäkkiä en halunnutkaan enään mennä seikkailemaan metsään halusin vain olla tässä – Pippurin lähellä.
Hetken päästä erkanimme toisistamme. Pippuri sanoi haluavansa mennä sisään ja minä päätin lähteä kävelemään. Loikkasin takaisin aidalle, jolla olin hetkiä aiemmin istuskellut ja mietiskellyt ja jatkoin matkaani toisten pihojen aidoille. Hölkyttelin aitoja pitkin rauhallisesti kunnes katseeni kohdistui yhdellä pihalla oleskelevaan mustavalkoturkkiseen kissaan. En juuri tavannut muiden pihojen kissoja mutta sen verran tiesin, että tämä asukas oli kohtalaisen uusi naapurustossa, sillä tuo oli nähtävästi pentuikäinen. Katselin pentua hetken mutta tuo keskittyi leikkimään yksikseen.
“Hei”, naukaisin ja toivoin, että pentu kuulisi ensimmäisellä kerralla eikä tarvitsisi huutaa uudelleen.
//Laku?
KP-boosti käytössä
