Sipuli
//Kirjoittaja: Saaga
//Kotikisu | Tuntematon alue
Leidi jutteli Pippurin kanssa aidalla ja minä istuskelin pihamme puun alaoksalla. Se ei ollut kovin korkealla mutta tarpeeksi korkea, että siitä saattoi nähdä piha-aidan mutta sen yli ei juurikaan nähnyt. Teroittelin kynsiäni raapimalla puuta ja venyttelin samalla selkääni mukavasti. Venytin vielä vähän ja päästin sitten tassuni putoamaan oksalle. Seisoin neljin jaloin hetken aikaa, kunnes loikkasin alas oksalta. Pihan ruoho oli saanut osakseen murisevan pikku-hirviön vihaa ja se oli lyhentynyt huomattavasti. Nyt sitä kyllä peitti jo pienet lehtikasat. Loikkasin aidalle vähän matkan päähän juttelevasta kaksikosta ja hyppäsin sitten metsän puolelle. Sen puolen ruoho ja jo tippuneet lehdet sekä puiden ruska tekivät metsästä ehdottomasti lempipaikkani olla. Vaikka mikään ei kyllä edelleenkään vetänyt vertoja viherlehden auringon lämmittämille kallioille rannan lähistöllä. Olimme käyneet sielä kaksijalkojen kanssa kerran. Se oli yksi ainoita kertoja, jolloin olin nauttinut hirviöllä matkaamisesta, sillä olin saanut olla nuorimman kaksijalan sylissä koko matkan. Se oli silittänyt minua ja mumissut minulle hiljaa jotain rauhoittavaa, koska olin miukunut niin hädissäni.
“Sipuli! Kaksijalat tuovat ruokaa!” Pippuri hihkaisi ylhäältä aidalta ja minulle tuli kiire. Juoksin äkkiä takasin aidalle ja loikkasin sen päälle. Kuulin jo ruokaa enteilevän rapinan.
“Minulla olikin tosi nälkä”, naukaisin loikatessani alas pihamaalle. Seikkailu saisi jäädä myöhemmälle. Jolkotin Pippurin edellä sisään. Kolli oli nimittäin jäänyt sanomaan heipat Leidille. Minä en vaivautunut sellaiseen, koska Leidi tiesi, että mieluummin olin hiljaa. Kaksijalat olivat juuri laskeneet ruo’at esille ja kävin nälkäisenä oman kipponi kimppuun.
Syötyäni puskin kollikaksijalkaa ja tassutin sitten lepäämään omalle pedilleni. Olin tottunut säännöllisiin ruoka-aikoihin mutta joskus kaksijalat lipsahtelivat niiden kanssa ja nyt olin ahminut, koska minulla oli ollut niin kova nälkä. Vatsaani särki hieman mutta lepo varmaan auttaisi.
