Sipuli
//Kirjoittaja: Saaga
//Kotikisu | Tuntematon alue
Leikimme piilosta metsässä auringon laskuun asti. Olin lopen uupunut ja niin varmasti olivat nuoremmat toverini. Tassutimme kolmisin nyt kohti heidän pesiään. Kaksikko pölötti taukoamatta metsän ihmeistä ja kaikesta mitä olimme tehneet. Päästessämme aidan luo näytin heille mistä kohtaa he pääsisivät hyppäämään aidalle ja autoin heidät vielä takasin omalle pihalleen ennen kuin minun oli pakko lähteä. Tassutin aitaa pitkin takaisin oman pihani kohdalle ja loikkasin alas. Aurinko oli jo ehtinyt laskea auttaessani uusia ystäviäni omalle pihalleen. Pippuri pyyhälsi luokseni huolesta suunniltaan.
“Missä olit? Sanoit, että tulisit kotiin ennen auringon laskua!” kumppanini hössötti. Tosiaankin olin luvannut tulla ennen auringon laskua kotiin mutta olin unohtanut lupaukseni.
“Olin metsässä Lakun ja Lunan kanssa. Lupaan ettei tämä toistu. Olen niin pahoillani”, nau’uin hiukan katuvaisesti. Minun ei todellakaan ollut tarkoitus olla näin myöhässä sovitusta ajasta. En sitä paitsi ikinä ollut myöhässä, joten ymmärsin kyllä Pippurin huolenaiheen mutta toisaalta osa minusta olisi halunnut hänen antavan asian olla.
“Hyvä. Ehdin jo huolestua mutta saat anteeksi. Rakastan sinua”, kolli naukui ja hieroi päätään rintaani. Nuolaisin hänen korvallistaan ja kehräsin.
“Mennäänkö sisään?” kysyin varovaisesti. Pippuri nyökkäsi.
