Sirpale
//Kirjoittaja: Yuzu
//Erakko | Klaanien lähialueet
Aamu alkoi jo sarastaa. Sirpale nuolaisi pitkäkyntistä, suurta käpäläänsä ja pesi sillä korviaan epätarkasti. Hän piirsi mutaiseen, routaiseen maahan kynnenjälkiä ja vetäisi tammipuun kaarnaan pitkän ristin näyttääkseen muille kissoille tämän olevan hänen reviiriään. Sirpale tunsi sisällään kalvavaa nälkää – hän ei ollut syönyt kunnolla päiviin. Hänen kaikki aikansa kului taistelutaitojen opetteluun, sillä hänen piti olla valmistautunut kostamaan. Fregatti saisi katua tätä koko loppuelämänsä. Sirpale aikoi varmistaa, että hänen surkealla niin sanotulla emollaan olisi mahdollisimman tuskallinen kuolema. Hän sulki silmänsä, antoi kaiken kivun ja polttavan vihan virrata sisäänsä veden lailla. Sirpale sähisi kuvitellessaan Fregatin seisomassa edessään. Hän valmistautui raastamaan hänen niskanahkaansa terävillä kynsillään ja leikittelemään hänellä siihen asti, että petollinen naaras anelisi armoa. Mutta Sirpale ei antaisi armoa, ei ikipäivänä. Hän jättäisi Fregatin ruumiin lojumaan aukealle paikalle kettujen ja muiden petojen syötäväksi. Se oli kohtalo, jonka hän ansaitsi! Mutta voimiensa ylläpitämiseksi Sirpaleen oli valitettavasti saalistettava. Hän kulki eteenpäin pää niin matalana kuin pystyi, ja koetti saada hajujäljen riistasta. Hetken päästä hän erotti silmäkulmassaan ruskean vilahduksen, ja siinä silmänräpäyksessä Sirpale tappoi pienen hiiren nopealla liikkeellä. Hän söi sen muutamalla haukkauksella ja sylkäisi hiiren luut maahan. Nyt hän jaksaisi taas taivaltaa.
Taivaltaessaan kohti tuntematonta Sirpale haistoi aluskasvillisuuden ja vähäisen ketun löyhkän takana toisen, pistävämmän hajun.
‘Kissoja.’ Sirpaleen aistit valpastuivat. Erilaisten hajujen perusteella kissoja oli enemmän kuin yksi – ehkä kolme kissaa. Sirpale paljasti kyntensä esiin ja valmistautui hyökkäämään muita kissoja – vihollisia – vastaan. Hän saattaisi onnistua tappamaankin jonkun, jos hyvin kävisi. Sirpale seurasi hajujälkiä yhä syvemmälle metsään, kunnes hän päätyi puiden ympäröimälle pensaikkoalueelle, joiden seassa näkyi kaksi sammalista tehtyä kasaa.
‘Tämän on oltava heidän leirinsä. Mutta ei enää kauaa!’ Sirpale ajatteli mielissään.
‘Täällä ei kuitenkaan näy ketään. Ovatkohan ne heikot luukasat etsineet toisen paikan piileskelylle?’
Sitten aluskasvillisuudesta kuului rapinaa, ja esiin ponnahti kilpikonnakuvioinen pieni naaras. Hän vaikutti olevan yksin, sillä Sirpale ei aistinut kenenkään muun kissan läsnäoloa. Sirpale hiipi ketun lailla naaraan taakse ja astui sitten ulos pensaikosta.
“Vaikutat olevan eksyksissä”, hän sähähti kynnet esillä. Naaras säikähti hänen uhkaavaa äänensävyään.
“K-kuka sinä olet? Tämä on meidän leirimme..” hän vastusteli. Sirpale nautti tuntiessaan kissan pelon.
“Sinusta ei ole minulle mitään vastusta”, Sirpale virnisti naaraalle psykopaattisesti. Hän tunsi suunnatonta tyydytystä nähdessään tämän kissan pakokauhun. Miksi tappaa kertaheitolla, jos voisi ottaa siitä kaiken ilon irti? Sirpale väläytti kyntensä naaraalle ja sivalsi tätä hyvin tähdätyllä iskulla suoraan silmiin.
“Mitä sinä teet?!” naaras kirkaisi ja huiski vauhkosti käpälillään edestakaisin.
“Black! Jupiter!” Naaras huusi joidenkin kissojen nimiä, mutta Sirpale painoi käpälänsä hänen suunsa päälle. Naaras yritti huitoa Sirpaletta kömpelöillä, ponnettomilla iskuilla, mutta hän tuskin hipaisikaan kollia.
“Eivät he kuule sinua”, Sirpale sihisi. Hän pysähtyi kuullessaan metsästä kauhistuneen huudon.
“Terälehti! Terälehti, missä olet?” Ääni oli kollin, joka vaikutti tuntevan tämän naaraan.
“Ketunläjät!” Sirpale ärähti. Nyt tästä kissasta oli tehtävä loppu – heti. Sirpale iski hampaansa suoraan Terälehti-naaraan kurkkuun ja piti häntä paikallaan siihen asti, että hänen rintansa lakkasi kohoilemasta hengityksen tahtiin. Sirpale nousi ylös käpälät verestä märkinä ja tuijotti tekonsa seurauksia. Hänen ensimmäinen uhrinsa. Ensimmäinen kissa, joka joutui kärsimään Fregatin takia. Sirpale päästi voitonriemuisen mrrau-naurahduksen, heitti Terälehden ruumiin pensaikkoon toivoen, etteivät ne saastaiset katit löytäisi sitä hetkeen.
‘Näetkö nyt, Fregatti? Minä olen oppinut olemaan vahva! Sinä saat katua jokaista hengenvetoasi!’ Sirpale lupasi. Ja tämän lupauksen hän aikoisi pitää!
