Skafia
//Kirjoittaja: Tähtikissa
//Erakko |
Skafia liikutti tassujaan hitaasti maata pitkin. Hän saattoi jo maistaa mehukkaan hiiren suussaan, kun saaliin tuoksu tunkeutui koko kehoon. Vielä muutama askel… Skafian silmät aukesivat, hän oli taas katajan juurella möykkyisellä makuusijallaan. Lehdet kutittelivat naaraan turkin läpi epämiellyttävästi, mikä sai kellanpunaisen erakon ryömimään pois vähäisestäkin suojasta. Tuolla hän ei enää ensi yönä nukkuisi, se oli varmaa. Hän voisi tehdä pehmoisen sammalpedin vaikka jonnekin luolaan ja syödä samanlaisen hiiren kuin unessaan. Skafia kehräsi ajatukselle ja vääntäytyi seisomaan. Hänellä ei ollut suuremmin käsitystä olinpaikastaan, naaras oli jossain melko lähellä Kuolonklaani-jengin rajoja. No, toisaalta hän oli tarpeeksi kaukana rajoista, jotta häiritsisi jengin kissoja. Mitä Skafia oli kuullut, jengi oli väkivaltainen ja julma, ja palvoi jotain metsäuskontoa. Naaras tuhahti. Skafia käveli kepeästi ruskapuiden lomassa kohti kaksijalkalaa, jonka tiesi sijaitsevan jossain edessäpäin. Väriloisto oli ottanut haltuunsa ennen niin vihreät puut, ne olivat ruskeita, oransseja, keltaisia, mitä vain! Värit tuntuivat valaisevan myös Skafian mielen. Hän alkoi miettiä elämäänsä, hänellä ei ollut mitään tavoitetta. Kyllähän se selviäisi varmaan myöhemmin. Ehkä hän perustaisi oman klaanijengin. Toisaalta hän olisi yksin klaanissaan, koska hän ei tuntenut muita. Naaras lopetti miettimisen ja terästi aistinsa. Skafialle alkoi tulla jo nälkä, hän oli syönyt viimeksi eilen. Kaksijalkala oli jo aivan vieressä, sieltä saattaisi löytyä murkinaa, vaikka rottia tai kotikisunruokaa. Kyllä parempikin kelpaisi, mutta hiiret ja linnut tuntuivat olevan harvassa keskellä kaksijalanpesäsokkeloa. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin terästi hajuaistinsa, jotta pieninkään riistantuoksu ei jäisi huomaamatta. Nenään kuitenkin tunkeutui ukkospolun pistävä katku ja muut ilkeät kaksijalkalatuoksut. Skafia haistoi myös kahden toisen kissan tuoksua. Uteliaisuus pakotti tassut liikkumaan kohti tuoksujen lähdettä. Toinen haistetuista oli pieni mustavalkoinen kolli ja toinen suurempi valkoinen naaras. Valkoinen istui aidalla ja pieni maassa. Skafia kuunteli vaanimisasennossa, kaikki lihakset jännitettyinä.
”Tiedän. Mutta en sanonut auttavani sinua.” Se oli valkoinen kissa. Kissa laskeutui aidalta aivan toisen erakon eteen, tai ainakin Skafia oletti heidän olevan erakkoja. Saattoivat he olla kotikisujakin, ei sitä voinut tietää.
”Haluat siis pois kaksijalkalasta? Miksi auttaisin sinua?” valkoinen kissa kysyi ja kallisti päätään. ”Mitä minä siitä saan? Minulla on muutakin tekemistä kuin auttaa eksyneitä pentuja.” Naaras ei vaikuttanut kovin kiltiltä, kolli taas näytti olevan melkein suunniltaan. Skafia odotti jännittyneenä, mihin suuntaan keskustelu kääntyisi.
//Vähän tökerö
//352 sanaa
//Nefiri tai Oreo voivat jatkaa (tai no varmaan enemmän Oreo)
