Tähdenlento
//Kirjoittaja: Käärmis
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Tuntematon nuori naaras otti tarjoamani kalan vastaan ja söi sen. Sen jälkeen ehdotin hänelle, jos hän olisi mahdollisesti halukas tulemaan mukaani Revontulen ja Harjuksen luokse. Veljeni voisi varmasti varmistaa, ettei hänellä ollut mitään vakavia vammoja ja Harjus osaisi varmasti piristää tunnelmaa.
“Et vieläkään kertonut nimeäsi”, totesin minua seuraavalle kermanväriselle naaraalle lempeästi. Se oli pieni vinkki hänelle esitellä itsensä.
“Olen Merete”, kissa kertoi hetken empimisen jälkeen.
“Merete”, toistin perässä ja makustelin hänen nimeään. “Kuinka kaunis nimi”, kehräsin hymyillen lempeästi.
Aloimme vähitellen lähestyä kaksijalkojen rakennelmaa, johon olimme päättäneet matkatoverieni kanssa mennä asustamaan. Vilkaisin Mereteksi esittäytyneeseen naaraaseen.
“Tuolla me vietämme lehtikadon. Äläkä huoli, kaksijalat eivät ole tulleet käymään siellä kertaakaan koko aikana, kun olemme olleet täällä. Vaikuttaisi siltä, että tämä on jonkinlainen varastotila niille, johon ne vain tunkevat ylimääräiset tavaransa. Lisäksi, vaikka sisälle tulisikin kaksijalka, olisi helppo paeta seinässä olevasta reiästä, jota käytämme sisäänkäyntinämme”, selitin hänelle ja toivoin, ettei häntä alkaisi pelottamaan mahdollisuus siitä, että kaksijalka ilmaantuisi yhtäkkiä pesäpaikkaamme ja olisimme siellä jumissa.
“Harjus! Revontuli! Meillä on vieras, koittakaahan käyttäytyä!” naukaisin kovaan ääneen pesään samalla, kun tunkeuduin sisään reiästä, josta olin aikaisemmin puhunut.
Merete tuli hetken minun jälkeeni sisään. Pienen hetken kerkesin jo pelästyä, että hän oli muuttanut mieltään ja lähtenyt pois.
Pesässä Revontuli oli juuri sukimassa Harjuksen turkkia, mutta keskeytti tekemisensä, kun näki mukanani tulleen tuntemattoman kissan.
“Tervehdys! Minä olen Revontuli!” hän esitteli itsensä heti ja tuuppasi sitten Harjusta vinkiksi tehdä samoin. Kolli katsoi hetken ajan hiljaa mukanani saapunutta naarasta silmät suurina, kunnes sai viimein ajatuksistaan kiinni.
“Minun nimeni on Harjus! Kuka sinä olet?” kolli kysyi ja nousi tassuilleen lähestyen Mereteä. Annoin ystävälleni pienen tuiman katseen merkiksi osata pitää etäisyyttä. En halunnut säikyttää ressukkaa.
//Mereretere
