Tähdenlento
//Kirjoittaja: Käärmis
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Revontuli keskittyi puhdistamaan Harjusta roskista sillä välin, kun Puh kertoi ideastaan, että voisimme mennä kaksijalkojen omistamaan pienempään pesään. Hän lupasi, että siellä olisi lämmin nukkua, eikä kaksijalat olisi häiriöksi meille.
“Se kuulostaa oikein hyvältä, kiitoksia Puh!” naukaisin ilahtuneena kotikisun tarjouksesta. Hän oli meille erittäin mukava ja reilu.
“Niin. Se varmaankin kävisi. Lähdemme sitten aamu varhain takaisin matkaan. Emme voi sentään jäädä tänne riesaksesi vaan meidän täytyy löytää oma paikkamme kylmäksi vuodenajaksi”, Revontuli naukaisi, kun oli saanut Harjuksen puhdistettua.
“Voisitko näyttää meille missä se on ennen kuin lähdemme nukkumaan?” pyysin. Kotikisu nyökkäsi ja johdatti meidät pienelle kaksijalanpesälle. Katselin sitä arvioiden. Olihan se soma. Kyllä siellä nukkuisi hyvin yhden yön.
“Kiitos paljon, Puh! Oli kunnia tavata sinut!” Revontuli naukaisi kollille, kun hän kääntyi poistuakseen paikalta.
“Mitäs pienistä! Hyvää yötä!” Puh vastasi.
“Hyvää yötä ja nähdään taas pian!” Harjus hihkaisi, kun lähdin paimentamaan häntä sisään pesään. Sittemmin Puh katosi näköpiiristä ystävänsä Nasun kanssa.
“Mennäänhän nukkumaan. Meillä on paljon tehtävää huomenna”, naukaisin Harjukselle ja annoin hänen löytää itselleen ensiksi hyvän paikan nukkua.
Hirviöitä viiletti ohitsemme, kun kuljimme varovasti turvallisen etäisyyden päässä pienemmästä ukkospolusta. Harjus katseli ympärilleen jatkuvasti innoissaan.
“Tähdenlento! Tähdenlento! Katso tuota! Mikä tuo on!” nuori kolli hihkui jatkuvasti. Kehräsin hänen innolleen, mutta yritin kuitenkin keskittyä ennemmin tehtäväämme eli hyvän pesäpaikan etsimiseen.
“Oletko varma, että meidän kannattaa todella asettua tänne? Vielä ei ole liian myöhäistä siirtyä takaisin metsään”, Revontuli naukaisi hieman hermostuneena. Naurahdin.
“Älä ole tuollainen pelkuri! Ei meille mitään pahaa täällä tapahdu! Kaksijalka on ihan turvallinen, jos vain osaa kulkea hyvin”, naukaisin veljelleni. Hän huokaisi, muttei väittänyt enää vastaan.
“Tähdenlento! Tähdenlento! Katso tuota!” Harjus naukui ja yritti saada herätettyä huomioni.
“Ei nyt, Harjus. Yritän keskittyä”, naukaisin, mutta kolli ei luovuttanut.
“Ihan tosi, Tähdenlento! Katso!” Harjus sanoi kovaan ääneen ja käänsin katsettani huokaisten. Huomasin kaksijalanpentujen leikkialueen. Harjus tapitti sitä suurin silmin. Sellaisilla alueilla kaksijalanpennut yleensä telmivät ja leikkivät yhdessä.
“Katso! Tuolla on tuollainen pieni pesä, jonne voisimme mennä!” Harjus hihkaisi ja lähti loikkimaan vastausta odottamatta kohti kaksijalanpesää. Se oli pieni puinen rakennus, jossa oli yksi ikkuna ja sisäänkäynti, joka oli laitettu säppiin.
“Onkohan se samanlainen kuin se Puhin pihalla ollut?” Harjus kysyi.
“Epäilen. Tämä ei näytä lainkaan yhtä iloiselta kuin se”, Revontuli naukaisi ja ryhtyi kiertämään rakennusta. Pian hän löysi aukon pienen pesän seinämässä.
“Täällä on aukko! Tulkaa, voimme mennä sisään!” veljeni ilmoitti. Tungin hänen ohitseen.
“Odottakaa te tässä, minä katson sisälle”, ilmoitin ja puskin itseni raosta sisään. Sisällä oli hämärää ja viileää ja siellä oli paljon erilaista kaksijalkojen roinaa. Ne olivat jonkinlaisia kaksijalkojen välineitä, mutta siellä oli myös jotain kaksijalanpentujen leikkikaluja. Ne kai säilyttivät niitä siellä?
“Tulkaa vain. Tämä näyttää mainiolta paikalta olla ainakin toistaiseksi!” huusin muille raosta ja väistin, kun he tulivat sisään. Harjus katseli ympärilleen innokkaana ja Revontulen täytyi pitää häntä niskanahasta kiinni, jotta hän ei rynnännyt heti kaikkialle tutkimaan kaikkea ja mahdollisesti satuttamaan itseään.
“Hienoa. Tänne voimme asettua ainakin hyväksi toviksi, jos kaksijalat eivät ryhdy häiriöksi”, veljeni naukui Harjuksen mustan turkin sekaan. Nyökkäsin. Tämä paikka olisi ainakin hyvä väliaikainen ratkaisu.
