Taivaslaulu
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
”Miten Kuolonklaani selviää lehtikadon yli?” Merkurius kysyi ja hänen kulmansa kurtistuivat kysyvästi. Viime lehtikadosta tuntui olevan jo niin kauan. Muistin kyllä, kuinka klaani oli säännöstellyt riistaa siten, että jokaiselle riitti jotakin.
”Kuolonklaanissa jokainen kissa ruokitaan, vaikka kissat eivät saisi vatsojaan täysiksi. Tärkeintä on, että jokainen saa edes vähän ravintoa kun sitä on tarjolla, eikä näänny. Kaiken avain on säännöstely”, selitin vähän innostuen. Pidin siitä kun sain selittää asioita, mistä tiedän ja jakaa tietoa. Se sai minut kerrassaan innostumaan ja sen takia olin parhaimmillani mestarina kuljettamassa tietoa kissoille. Merkurius nyökkäsi mietteliäänä.
”Mitä luulet, pitäisikö meidänkin alkaa säännöstelemään?” kumppanini ääni oli pehmeä ja hieman huolestunut. Hän oli varmaan huolissaan tulevasta vuodenajasta. Toivottavasti lehtikato olisi meitä kohtaan lempeä. Olimme juuri saaneet uuden suun ruokittavaksi joukkioomme. Huokaisin ja sen jälkeen nyökkäsin tietäväisesti.
”Niin olisi varmaan paras. Mielestäni meidän pitäisi aloittaa jo varhain, kun riistaa on vielä jonkin verran. Ehdimme oppia tavan ennen kuin on tosi kyseessä”, ehdotin. Käänsin katseeni lumihiutaleita jahtaavan Ruskaan, jonka iloiset kiljaisut täyttivät hiljaisuuden. Sydäntäni lämmitti pennun ainainen ja aito ilo, jota hän koki pienistä asioista.
”Mitä tapahtuu jos Ruskan isä ilmaantuukin jostain ja hakee hänet pois? En haluaisi menettää häntä”, puhuin hiljaa ja alakuloisesti tilannetta miettien. Merkuriuksen silmissä näkyi myös pieni pelon kirpaisu.
//Mer? Ruska? Sori mikä pätkä xD
203 sanaa
