Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Nuolimme haavojamme pesän edessä. Kettu oli tehnyt pahaa jälkeä. Huokaisin syvään.
”Emme voi jatkaa näin.” Sanoin surullisena. Skafia ja Juova katsoivat minua ihmeissään. ”Mikset voi?” Skafia kysyi järkyttyneenä. ”Minusta tuntuu, että kiertelijän elämä ei sovi minulle. Kun pääsin teidän seuraan, olin innoissani. Nyt minulla on tyhjä olo, minsta tuntuu että tämä ei sovi minulle!” Sanoin surullisena. Juova siirtyi vierelleni ja silitti lapaani hännällään. Hän hiukan kehräsi lohduttavasti. Skafiakin tuli lohduttamaan. ”Jos tämä elämä ei sovi sinulle, voimme saarraa sinut takaisin kaksijalkalalle. Minusta se olidi oikea päätös.” Skafia sanoi lohduttavasti. ”Mutta en enää näkisi teitä!” Väitin vastaan surullisena, kyyneliä valui poskikleni. ”Olemme kanssasi, vaikka emme ole psikalla, olemme sydämmessäsi. Ikuisesti, emmekä inohda sinua koskaan. Emme koskaan.” Juova sanoi, hautasin pääni Juovan turkkiin. Minä pidin heistä, mutta en voinut jatkaa näin. On parempi, jos lähden rakaisin kaksijalkalaan. Sinne minä kuulun. Päätimme nukkua yön yli, ja palata kaksijalkalalle. Toivoin kovasti, että löydänme sinne. Jos emme, joudun ehkä jatkamaan Skafian ja Juovan kanssa. Kun oli aamu, söimme nopeasti ja lähdimme matkaan. Kesti muutama kuuhuippu ennen kuin näin kaksijalkalan, mutta se oli eri kuin viimeksi.
”Olemmeko menneet väärää reittiä! Ei tuo ole minun kaksijalkalani!” Sanoin hänmentyneenä. Skafua ja Juova kohauttivat lapojaan.
”Se on kaksijalkala! Sehän on pääasia!” Skafia huomautti. Nyt oli jäähyväisten aika. Hyvästelin surullisena Skafian ja Juovan. Seisoin psikoillani, kunnes kaksikko katosi metsään. Tiesin, etten näe heitä enää. Tulin durulliseksi, mutta tiesin että muistan heidät ania. Kuivasin kyyneleet rassullani, käännyin ympäri ja kävelin kaksijalkalaa kohti. Katselin sitä, se oli erilainen. Mutta kai pystyn asumaan siinä. Näin kermanvärisen kissan lähistöllä. Hän näytti kollilta, ulkonäöstä päätellen hän oli kotikisu. Kävelin kollin luokse.
”Hei! Olen Tihku! Kuka olet?” Kysyin kovalla äänellä. Kermanvärinen kolli säpsähti ja kääntyi ympäri.
//Puh?
