Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Katselin ulos ikkunalaudalta, ja suin turkkiani. Kotikisuksi tulemisen jälkeen, turkistan oli tullut kiiltävämpi, ja vatsani oli pyöristynyt enemmän ruuan myötä. Vanhemman puoleinen naaras omistajani oli tosi mukava, hän aina helli minua, ja teki hyvää ruokaa. Kuulin alakerrasta omistajani kutsun, tiesin, että oli ruoka aika. Hyppäsin ikkunalaudalta omistajani sängylle, jossa minäkin nukuin usein. Sängyltä hypähdin lattialle, ja tassutin nopein askelin kohti portaita, niin että lyhyet kynteni rapisivat lattiaa vasten. Omistajani leikkasi kynteni usein, niin etten pystynyt enää kiipeilemään edes puissa, mutta en ollut vihainen, sillä pidin omistajastani niin paljon. Hyppelin portaat alas, niin että kaulapantani tiuku helisi kauniisti, ja suuntasin ruokahuoneeseen, mistä olin kuullut omistajani kutsun. Näin kyyryselkäisen omistajani kaatavan ruokakuppiini raksuja, naukuin hänelle iloisesti ja aloin nakertamaan raksujani. Ilmassa leijui lihan haju, joten omistajani oli paistamassa lihaa, toivoin kovin, että minäkin saisin vähän. Söin viimeisen raksun ja katselin ylös, missä omistajani paistoi lihaa. Naukuin pyytävästi, mutta sain vastaukseksi kielteistä kaksijalan ääntelyä. Tiesin etten tänään saanut lihaa, joten tassutin ovelle, johon oli äskettäin asennettu minua varten kissanluukku. Menin luukun läpi, pihalla oli ohut lumipeite, ja ilma oli kolea. Pörhistin ilmavaa turkkiani, ja tassutin pihan läpi, hyppäsin aidalle ja katselin ympärilleni. Ukkospolku, joka oli aitani toisella puolella, oli hiljainen. Näköpiirissäni ei ollut yhtäkään hirviötä, ja olin kiitollinen, kun minun omistajallani ei ollut hirviötä. Katsoin pihaa vasta päätä minun pihaani, jossa Puh asui. Kolli oli kadonnut jäljettömiin yhtenä päivänä, olin käynyt katsomassa oliko hän siellä, kun olin huolestunut kun häntä ei ollut näkynyt. Kun olin käynyt Puhin talolla, en ollut haistanut kollin tuoretta hajua mistään, toivoin vain, että missä Puh olikaan, hän oli kunnossa ja onnellinen. Huomasin että tien yli tassutti nopeasti karvaton kissa, jonka tunnistin Nasuksi. Nasu oli ollut omistajiensa kanssa reissussa, joten en ollut nähnyt kollia hetkeen, mutta olin ilahtunut nähnessäni hänet. Nasun päällä oli villapaita, ja kolli näytti olevan kylmissään. Nasu ilahtui hiukan nähdessään minut aidalla, kolli katsoi ympärilleen, kuin etsien jotain, ja käänsi taas katseensa minuun.
”Hei Ti-tihku, e-etsinkin sinua, ole-oletko nähnyt Puhia? Kävin ka-katsomassa hänen taloltaan, mu-mutta hän ei ollut siellä”, Nasu naukui arasti ja katseli Puhin taloa. Katsoin Nasua, ja sitten Puhin taloa, huokaisin ja avasin suuni.
”En tiedä, en ole nähnyt häntä pitkään aikaan, hän on kadonnut”, sanoi Nasulle ystävällisesti. Nasu katsoi huolestunut pilke silmissään Puhin taloa, ja sitten minua. ”Ai, no kiitos”, Nasu naukui huolestuneella äänellä, ja käännähti ympäri. Nasu tassutti ukkospolun yli, omalle pihalleen. Katsoin Nasun perään hymyillen, ja hyppäsin alas aidalta. Kävelin eteenpäin, ehkä pieni lenkki metsässä tekisi hyvää, ja ehkä löytäisin Puhinkin! Tassutin eteenpäin, ajatuksissani, niin että en huomannut ähellä olevaa kissaa. Kolli hyppäsi vasten kylkeäni, ja rääkäisin säikähtäneenä. Kermanvaalea kolli, jolla oli tummemmat raidat, painoi minua vasten maata. Kollin kasvoilla oli voitonriemuinen ilme. Mulkaisin kollia uhkaavasti.
”Pois päältäni, kirppukasa”, sihahdin halveksivasti kollille. Kolli näytti yllättyneeltä, ja päästi minut otteestaan. Nousin istumaan ja katsoin kollia silmiin, siistin kielelläni turkkini, ja kääräisin siististi häntäni tassujeni päälle.
”Kuka olet?” kolli kysyi uteliaasti. Katsoin kollia ilkikurisesti silmiin ja hymyilin. ”Mitä se sinulle kuuluu?” naukuin piikittelevällä sävyllä, ja katsoin muualle. ”Minä olen Raita”, Raita esittäytyi ärsyyntyneen kuuloisena. Katsoin kollia ja hymyilin. ”Minä olen Tihku”, esittäydyin Raidalle, ja hymyilin. Raita nyökkäsi.
”Uskallakkin enää hypätä päälleni”, sanoin uhkaavasti, ja nousin seisomaan. Raidan viikset väpättivät huvittuneesti.
”me näemme vielä kotikisu, ei kun siis, Tihku”, Raita huikkasi lapansa yli, tassuttaessaan syvemmälle metsään. ”Nähdään kirppukasa”, huudahdin lapani yli ja naurahdin, Raita oli huvittava mielestäni. Tassutin kohti kotia, ja hyppäsin aidalle, hyppäsin nurmelle, joka oli lumen peitossa. Tassutin sisään kissanluukusta, ja suuntasin yläkertaan. Ilokseni omistajani maasi sängyllä, ja luki kirjaa. Hyppäsin sängylle, ja kiehnäsin omistajani ympärillä. Asetuin makaamaan hänen syliinsä, ja hän silitti minua hellästi. Pian vaivuin uneen.
