Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Erakko | Tuntematon alue
Nauroimme yhä törmäämistäni. Nauroin lumikasassa ja kieriskelin ympäriinsä. Skafua ja Juovakin olivat jo selällään nauramassa. Lopetimme naurun varmaan ikuisuuksien päästä, nousin lumihangesta ylls. Ja näin kuinka Skafia ja Juova pidättelivät uutta naurun puuskaa.
”Mitä?” Kysyin ja hymyilin. Samassa he alkoivat nauraa, olin ymmälläni mikä heillä oli?
”Sinun turkkisi!” Juova sanoi nauraen. Katsoin turkkiani ja totta tosiaan, se oli aika hauskan näköinen. Turkkini oli ihan pörrössä ja lunta oli siellä täällä. Tämä varmaan johtui siitä kieriskelystä. Purskahdin taas nauruun ja aloin sukimaan turkkiani. Parasta saada se siistiksi ennen kuin me kuolemme nauruun. Kun Sjafia ha Juova lopettivat nauramisen he auttoivat sukimisessa. Tuntui kestävän ikuisuus ennen kuin turkkini oli siisti.
”Nyt voidaan varmaan pitää pieni tauko.” Skafia sanoi vielä hiukan nauraen. ”Mennään etsimään syötävää ja lepäämiselle hyvä paikka.”
Nyökkäsin vastaukseksi ja nousin istualtani ylös. Kävelin hiukan eteenpäin ja tarkkailin ympäristöä.
”Jos etsitään ruokaa Skafia, ja Tihku voi etsiä pesäpaikan.” Juova ehdotti ystävällisesti.
Skafialle tämä tuntui käyvän ja he lähtivät metsästämään, minun kontolleni jäi suojapaikka. Kävelin eteenpäin, tassuissa tuntui pakkasen kipristely, se ei ollut kovinkaan mukavaa. Näin edessäpäin pienen pesä luolan. Menin kuono edellä luolaa kohti ja haistelin sen sisäpuolta. Ilmassa tuoksui haalea ketun katku, mutta se oli varmasti jo lähtenyt. Kävelin varovaisesti luolaan, se oli juuri sopiva! Kävelin ulos ja katselin ympärilleni. Etsin kiviä, joiden päällä olisi sammalta. Tekisin niiden avulla meille vuoteet. Näin lähistöllä kiven, ja sen päällä oli paljon sammalta! Juoksin pikaisesti kiven luo, ja lumi narskui tasdujen alla. Keräsin selkääni sammalkasan ja kävelin takaisin luolalle. Sammaleet olivat yllättävän painavia, ja minun piti raahustaa eteenpäin. Saavuin luolalle ja menin sisälle. Kokosin sammaleista kolme vuodetta, laitoin ne vierekkäin jotta voisimme saada toisistamme lämpöä. Silloin ei tule niin kylmä. Kävelin luolasta ulos ja näin kuinka Skafia ja Juova tulivat jäniksen kanssa.
”Vau! Nyt on kunnon ateria!” Sanoin ihastellen hieman laihaa kania. Juova laski kanin maahan ja aloimme aterioida. Kani oli hyvä ateria näin talvella. Kun olimme syöneet näytin heille luolan johon olin tehnyt meille vuoteet.
”Hyvä nukkumapaikka.” Juova totesi ja katseli luolaa. Kävelin takaisin luolan edustalle ja näin jotain. Sydämmeni jätti lyönnin välistä. Kettu!
”Kettu!” Kuiskasin oelokkaasti Skafialle ja Juovalle. Heidän kasvoilleen tuli pelokas ilme, mutta he rohkaistuivat.
”Tapellaan!” Skafia sanoi rohkeasti ja syöksyi kettua kohti. Juova syöksyi perään ja katsoin heitä rohkeasti. Juoksin heidän peräänsä ja otin rakkaat kynteni esiin. Virnistin ketulle ja raapaisin tämän poskea. Ketulle tuli verta vuotava haava ja se alkoi murusta kovaan ääneen. Skafia hyökkäsi sen alle ja viisti sen vatsaa. Kettu tönäisi suurella tassullaan Juovan pois. Ja raapaisi Skafiaa. Sitten se löi minua päähän tassulaan. Hurjistuin, nyt saa riittää! Rääkäisin kovaan ääneen, hyppäsin ja raapaisin suoraan ketun silmään. Kettu vinkais ja kaittoi silmänsä kiinni. Se katsoi meitä pelokkaasti ja häipyi. Hengitin raskaaasti ja jatsoin miten tovereilleni kävi. Skafialla oli viilto kyljessä, Juovalla oli myös raapaisu kyljessä ja minulla oli raapaisu poskessa. Kävelimme takaisin pesälle ja Skafia ja Juova nuolivat haavojaan. Minä en pystynyt, joten he auttoivat minua. Ketut olivat kyllä kamalia!
