Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Ihminen on siis kaksijalka, silläkö nimellä tunnet ne, hih? Mutta tuossa talossa asuu eräs vanha ihminen. Todella mukava mummo, joka käy usein minunkin ihmiseni luona kylässä. Ja hän tuo keksejä! Hän pitää kissoista kovasti, luulen että hän ottaisi sinut mielellään. Haluatko että me menemme kokeilemaan?” Puh ehdotti. Tihku katsoi punaista taloa. Puhin kuvailema mummo kuulosti mukavalta. Tihku päätti kutsua kaksijalkoja nyt ihmisinä. Kun hänestä tulee kuitenkin kotikisu.
”Mennään.” Tihku sanoi ja käveli kohti punaista taloa. Puh käveli aivan Tihkun perässä. Kollin häntä vipatti puolelta toiselle iloisesti. Hän varmaan odotti että mummo antaisi keksejä. Tihku käveli jännittyneenä ovelle. Mummon kotipiha oli mukavan näköinen. Sitä ympäröi siisti valkoinen sita. Ja pihassa oli kukkia. Siellä oli mukavan näköinen tuoli, ja pöytäkin. Tihku piti tämän mummon pihasta. Hän arveli että mummo olisi hyvin mukava. Tihku ja Puh maukuivat kovaan ääneen, että mummeli tulisi avaamaan oven. Mummo raotti ovea, hän oli aika lyhyt ja tuoksui hyvältä. Mummo kumartui silittelemään Puhia ja Tihkua. Hän puheli jotain mukavalla äänellä, ja meni takaisin taloonsa. Hän jätti oven auki, ja tuli hetken päästä takaisin. Hänellä oli niitä keksejä, mummo antoi Tihkulle ja puhille yhden. Puh söi sitä innoissaan, murra Tihku empi hetken. Lopulta hän maistoi sitä, se oli hyvää. Mummo jatkoi silittelyä, ja tutkaili Tihkua. Tihkulla ei ollut kaulapantaa, mummo tiesi ettei hän ollut kotikisu. Mummo nosti Tihkun syliinsä, Tihku ei rimpuillut, vaan antoi mummon attaa hönet syliin. Tihku kehräsi mummon sylissä, hän todella piti tästä mummosta. Mummo laski hänet hetken päästä maahan, ja meni sisälle. Mummo lukitsi oven ja käveli jonnekin.
”Ei lähdetä mihinkään, mummo oalaa kohta.” Sanoin tyytyväisesti ja hyppäsin mummon tuolille.
//Puh?
