Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
”Se on panta, katso miten hieno! Hän haluaa sinut kissakseen, ihan takuulla haluaa. Hei, ehkä Nasu voi opettaa meidät molemmat puhumaan ihmistä?” Puh ehdotti iloisena. Tihku hyppäsi tuolilta ja hymyili Puhille.
”Varmasti asetun.” Hän kuiskasi ja käveli mummon luo. Mummolla oli kädessään kaulapanta, Tihkusta se oli hieno. Se oli väriltään vaslean vihreä, ja siinä oli pieni hölskyvä asia. Se kuulosti korviin hyvältä, mutta vaikeuttaisi saalistusta. Mummo kumartui ja kiinnitti kaulapannan Tihkuun, mummo silitteli Tihkua ja puheli taas. Tihkua halusi oppia ihmistä, sillä hän ei ymmärtänyt mummon puheesta mitään. Mummo lähestyi ovea ja avasi sen Tihkulle, Tihku kääntyi katsomaan Puhia pyytävästi.
”Tulethan mukaani, minua jännittää.” Sanoin Puhille. Kollin häntä vipatti puolelta toiselle, ja hän näytti iloiselta.
”Totta kai tulen, hih.” Hän sanoi. Kövelimme sisälle mummon raloon, se oli pienempi kuin edelliseni, .utta kotoisa.
”Täällä minä sitten asun.” Sanoin tyytyväisenä ja katselin mummon kotia. Puh vilkuili ympärilleen innostuneena. Tihku käveli ja katseli huoneita innoissaan. Missäköhän minä nukun, hän ajatteli. Mummo meni johonkin huoneeseen, josta tuli hyvä tuoksu.
”Hän tekee tuossa huoneessa ruokaa!” Puh sanoi iloisesti. Tihku nyökkäsi. Ylös oli portaat, ja Tihku kiipesi niitä ylös kömpelösti. Ylhäällä oli yksi huone. Tihku käveli huoneeseen. Siellä oli mukavan näköinen pehmeä asia.
”Ihmiset nukkuvat niissä, hih.” Puh sanoi innoissaan. Katselin ympärilleni, olisiko minulle nukkuma paikkaa. Näin huoneessa pehmeän asian.
”Mikä tuo on?” Kysyin ja osoitin asiaa.
”Se on kissanpeti, sinä nukut siinä.” Puh selitti. Tihku käveli pedille, se näytti paljon mukavemmalle kuin sammalpedit.
”Puh? Tahdotko kuulla tarinan siitä kun olin vielä erakko?” Kysyin Puhilta hymyillen.
//Puh?
