Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Makasin vitivalkoisella ikkunalaudalla, ja katselin vihreillä silmilläni ulos ikkunasta. Kosketin nenälläni lasia, se oli kylmä, ulkona mahtoi olla kylmät oltavat. Tiesin kyllä miltä se tuntui, olin ollut erakko ennen kuin olin löytänyt Puhin ja omistajani. En ollut vielä nähnyt Puhia sen jälkeen kun Nasu kävi kyselemässä olinko nähnyt häntä, olin jo alkanut huolestua, tiesin ettei Puh selviäisi omillaan kovin pitkään, tietojeni mukaan kolli oli ollut koko ikänsä kotikisu, eikä tainnut tietää metsästä muuta kuin sen mitä olin kertonut hänelle. Havahduin ajatuksistani kun omistajani ilmestyi paikalle, vanha omistajani puheli minulle ystävällisesti, ja mainitsi sanan jonka olin oppinut tuntemaan jo kauan aikaa sitten, nimittäin ruoka. Minulla olikin jo kova nälkä, joten nousin innoissani pystyyn ja hyppäsin alas ikkunalaudalta. Kipitin omistajani perässä, niin että kaulassani oleva kulkunen kilisi, ruokahuoneeseen, jossa ruokakipponi oli. Kippo oli täynnä ruskeita nappuloita, joita erakkona ollessani en suostunut edes ajattelemaan. Mutta nyt kun niitä oli syönyt jonkin aikaa, ne maistuivatkin todella hyvälle! Eikä minun omistajani antanut vain raksuja, joskus kun hän teki ruokaa itselleen, niin hän antoi jotain minulle. Söin raksut hyvällä ruokahalulla, ja nuolin sen jälkeen huuliani. Minun teki mieli ensimmäistä kertaa koneen kuuhun, syödä hiirtä. Sen maukas maku oli jäänyt päähäni ainiaaksi, enkä millään pystynyt unohtamaan mennyttä elämääni. Tassutin valkoiselle ovelle, ja naukuin kovalla äänellä, merkiksi omistajalleni, että tahdoin mennä ulos. Omistajani käveli ovelle, ja aukaisi sen, hän puheli minulle jotain lempeästi. Naukaisin hänelle kiitollisena ja loikin ulos. Maata peitti ohut ja kaunis lumikerros, jonka kylmyys kipristeli polkuanturoita. Huokaisin onnellisena, kun erilaiset hajut tulvivat nenääni. Tassutin pihan poikki ja loikkasin aidalle, katselin uteliaana ympärilleni. Missään ei näkynyt hirviöitä, mutta jonkin matkan päässä oli kaksijalka, jolla oli koira. Onneksi ne kävelivät poispäin minusta, eikä koira näyttänyt haistaneen minua. Hyppäsin maahan ja tassutin pitkin katua, kohti suuntaa jossa metsä oli. En tiennyt mitä siellä tuli minua vastaan, mutta toivoin ettei ainakaan kettua tai mäyrää. Toivoin salaa mielessäni että törmäisin Raitaan, mutta voi olla että kolli on jo häipynyt näiltä tienoilta. Pian saavuin metsään, ja tassutin onnellisena puiden ja kasvien sekaan. Kulkunen kaulassani olevassa pannassa kilisi ärsyttävän kovaäänisesti, joten sain heittää toiveeni saada riistaa pois mielestäni. Kaikki tämän alueen tuoresaaliit olivat jo varmasti lähteneet pakoon. Tassutin eteenpäin ja haistelin ilmaa, ja mietin jokaisen hajun lähdettä mielessäni. Pian nenääni tulvahti haju, joka oli oudon tuttu. Se oli kissa, jolla oli tuoresaalista. Haju oli tuttu, kuka se voi olla, silloin tajusin, että hajun lähde oli Raita! Käännyin kiihtyneenä ympäri, ja näin hiekanvaalean kollin takanani suussaan jänis. Kolli tiputti sen maahan ja hymyili.
“Hei Tihku, mitä sinä täällä teet?” Raita kysyi ihmeissään ja kallisti päätään. Katsoin ensin Raitaa, sitten jänistä jonka kolli oli tiputtanut maahan. Päähäni ilmestyi suunnitelma, virnistin leikkisästi ja lähestyin Raitaa hiljaa.
“Tulin vain tutkimaan metsää”, tuhahdin Raidalle, kuulin läheisestä puusta linnun sirkutusta. “Nappaa tuo lintu, niin lupaan etten raapaise sinua”, sanoin uhkaavasti Raidalle. Raita kurtisti kulmiaan ja nyökkäsi, kolli ei varmaan tiennyt mitä suunnittelin! Kun Raita alkoi kapuamaan puuhun, tartuin hampaillani jänikseen, ja juoksin niin kovaa kuin pystyin. Kuulin takaani karjahduksen, Raita oli kuullut tiukuni helinän kun olin pinkaissut juoksuun. Juoksin eteenpäin ja mutkittelin puiden ja pensaiden välistä, jotta raita ei löytäisi minua. Pysähdyin vasta kun olin metsän laidalla, ja söin jäniksen nopeasti. Tassutin aidalleni ja loikkasin sen päälle. Hyppäsin pihalle ja tassutin sen läpi, omistajani oli tullut ulos jaloittelemaan, joten hän päästi minut heti sisään. Sisällä oli ihanan lämmin, ja turvallista. Raita ei pääsisi tänne kostamaan! Vai pääsisikö?
