Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Puh katosi omaan kotiinsa, seisoin yhä pihalla. Hengitin raitosta ilmas vielä kerran, ennen kuin lähdin takaisin sisälle. Käännyin hittasti ympäri ja katselin pihaa. Kävelin oven raosta sisään, mummo tuli keittiöstä ja sulki oven. Hän silitti päätäni, ja kehräsin hänelle onnellisesti. Mummo käveli takaisin keittiöön puuhailemaan. Minua kiinnosti mitä hän teki, joten kävelin hänen peräänsä keittiöön. Keittiössä tuoksui herkullinen haju, haistelin ilmaa tyytyväisenä. Mummo nosti maasta ”kupin”, tai ainakin Puh kutsui sitä sillä nimellä. Kuppeja oli kaksi, Puh kertoi, että toiseen laitetaan ruokaa, ja toiseen vettä. Mummo täytti toisen kupeista vedellä, hän kaski kupin maagan. Minulla oli kova jano, en edes muista milloin viimeksi join jotakin. Varmaan viimeksi Skafian ja Juovan kanssa. Join hiukan vettä, se oli paljon raikkaampaa kuin lammikoiden vesi. Päätin juoda vähän enemmän, vaikka saisin sitä myöhemminkin. Mummo nosti toisenkin kupin, siihen mummo laittaa varmasti ruokaa. Nuolin huulijani nälkäisenä, miltäköhän kotikisu ruoka maistui? Mummo laski kupin maagan, kupissa oli jotain vaalenpunaista, ja ruskeita naksuja. Haistoin epävarmana ruokaani, se tuoksui kalalta. Maistoin sitä, se maistui yllättävän hyvältä. Olin yllättynyt siitä. Söin innoissani kupin tyhjäksi. Kiehnäsin sen jälkeen mummon haloissa kehräten. Ja kävelin ulos keittiöstä. Otin muutaman juoksu askeleen. Yritin parhaani mukaan mennä portaita ylös. Se oli vaikeaa, mutta kyllä minä vielä opin. Kun pääsin yläkertaan, juoksin pedilleni. Käperryin makaamaan pedilleni ja suljin silmäni. Kerrankin sain nukkua lämpimässä paikassa, enkä kylmässä luolassa.
Heräsin seuraavana aamuna silityksiin. Mummo oli nostanut minut syliin ja silitti minua hellästi. Kehräsin mummolle ja hyppäsin alas hänen sylistään. Minulla oli kova nälkä ja alhaalla odotti ruokakuppi. Liu’uin portaat alas, ehkä piti vielä hiukan harjoitella portaiden kanssa. Juoksin keittiöön, liukastuin kun lattia oli niin luikas. Kupissani oli onneksi jo syötävää, ja söin sen iloisesti. Ja join vettä, nyt tahdoin mennä Puhin luo. Kävelin ovelle ja istahdin sen eteen.
”Hei! Mummo! Tahtoisin oven auki!” Huusin mummolle, vaikka tiesin ettei hän ymmärrä minua yhtään. Mummo köpötteli yläkerrasta alas ja avasi oven. Hän tiesi että haluan ulos, jos maukuin oven edessä. Aamu ilma oli kirpeä, ja se pureitui kehooni. Juoksin pihan poikki ja hyppäsin aidalle. Kävelin Puhin talolle. Kävelin ovelle Puhin talon ovelle, työnsin pääni luukusta sisään.
”Puh! Oletko täällä?” Kysyin hiljaa, ettei hänen ihmiset kuule. Puh käveli nurkan takaa esille.
”Mitä asiaa Tihku, hih?” Hän kysyi iloisesti. Katselin ympärilleni.
”Mentäisiinkö Nasun luo, ja pyydetään opettamaan ihmistä?” Kysyin hiljaa ja hymyilin.
//Puh?
