Tihku
//Kirjoittaja: Ruska
//Erakko | Tuntematon alue
Ennen kuin jatkoimme matkaa, päätimme keksiä minulle uuden nimen. Tiuku oli liian kotikisumainen, joten muutimme sen Tihkuksi. Minusta nimi valinta oli osuva. Tihku, sointuu korviini mukavasti. Olimme jo valmistautuneet, syöneet ja juoneet. Joten, olimme valmiita jatkamaan matkalla tuntemattomaan. Ilma oli kylmä ja tassuja kipristeli pakkanen. Taivaallakin oli pilviä, tämä ei ollut paras mahdollinen päivä. Otin muutaman askeleen ja Skafia ja Juova tassuttivat perässäni. Olimme jossain metsässä, täällä oli lehti- ja havupuita. Sekametsää, olin tottunut havupuu metsiin. Tuuli tuiversi ja tuntui kylmältä. Pörhistin paksuja karvojani ja yritin olla häiriintymättä tuulesta. Tuuli kuitenkin jatkoi, ja se voimistui. Matkaa oli vaikeampi jatkaa.
”Jos menisimme jonnekin turvaan kunnes tuuli lakkaa!” sanoin Skafialle ja Juovalle jotka taapersivat vieressäni lumessa.
”Olen samaa mieltä, mennään suojaan” Skafia ilmoitti ja etsi katseellaan suojaa. Etsin katseellani jotain suojapaikkaa, puunkoloa tai jotain pientä luolaa. Näin maan kumpareen joka suojasi tuulelta, virnistin ja katsoin ystäviäni.
”Tuolla on meille hyvä suoja” sanoin ja osoitin hännälläni kumparetta. Skafian ja Juovan ilme kirkastui ja he pinkaisivat kumpareen alke suojaan. Juoksin yllättyneenä heidän perään, oliko tuuli häirinnyt häntä noin paljon?
”Huh, suojassa ollaan” Juova huokaisi ja otti mukavan asennon. Kumpare jaartui päällemme suojaksi ja tuulinpuhalsi takaamme. Kumpare oli hyvä paikka suojautua tuulelta. Toivottavasti tuuli loppuisi jo ennen kuuhuippua. Halusin niin kovasti jatkaa matkaa, olin odottanut koko elämäni jotain seikkailua. Menin makuuasentoon ja suljin silmäni, otan päiväunet ja toivon että tuuli on loppunut kun herään.
