Toivetassu
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien lähialueet
Huutoja oli kuulunut hetken ajan mutta Toivetassua ei koskaan sitten tultu etsimään. Hän makasi värjötellen kivien alla.
Joidenkin hetkien jälkeen Toivetassu heräsi tajuttomuudesta hiljaiseen naukuun.
“Hei. Muukalainen? Oletko kunnossa?” nauku kuului. Toivetassu raotti silmiään. Pienikokoinen ruskeankirjava naaras seisoi hänen edessään.
“M-m-mimmä mmömmö…” mustaturkkinen kolli mutisi jotain epäselvää.
“Haluatko apua?” ruskeankirjava sanoi.
“Tai siis voimme auttaa.” hän lisäsi. Toivetassun kurkkua kuristi ja hän nyökkäsi, koska ei pystynyt puhumaan. Hallunisaatiot olivat helpottaneet ja ahdistuksen sijasta rinnassa sykki tiedonhaluisuus ja ehkä hitusen elämänhalua nyt, kun hän ei enää ollut Kaamoskukan, Henkäystähden tai koko Kuolonklaanin vanki. Nyt hän oli sen sijasta vapaasielu!
Ruskearaidallisen takaa asteli mustavalkoinen kolli, joka vetäisi Toivetassun niskanahasta ylös.
“Olen Oreo ja tässä on Kiki”, mustavalkoinen sanoi raahattuaan Toivetassun ylös ojasta.
“Olen Toivetassu”, Toivetassu esittäytyi ja kömpi jaloilleen huterasti. Kikin ja Oreon välistä tassutti ruskea kaunis naaras. Toivetassun sydän läpätti hitusen kovempaa tämän nähdessä viehättävä naaras.
“Olen Ursa. Hei vain… Toivetassuko se oli?” Ursaksi esittäytynyt naaras sanoi.
“Olen Toivetassu joo ja hei Ursa”, Toivetassu sanoi. Hän oli taas hetkisen täysin oma itsensä.
“Sinulla on haavoja”, Ursa sanoi tutkaillen Toivetassun turkkia.
“Voin paikata ne. En minä paljoa osaa.”
