Tyrni
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
[…] (Kaksijalkojen puhetta)
//Tyrni sai nimensä tässä tarinassa virallisesti
Kaksijalat tulvivat ovesta sisään, olin sen takana piilossa, mutta yksi heistä huomasi minut.
[Täällähän sinä olet!]
Kaksijalka yritti lähestyä minua, mutta löin hänen käden pois. Kaksijalkojen mekkala kuului taustalla.
Verta roiskahti päälleni, mutta kaksijalka ei antanut periksi. Painauduin tiukemmin seinää vasten ja yritin sähistä. Hänen kimakka ja olevinaan ystävällinen puhe vain stressasi minua entisestään.
Sitten ovi, joka oli toinen seinä vierelläni aukesi ja niskastani tartuttiin ennen kuin kerkesin estää sitä.
Sähisin vimmatusti, kun kaksijalat kantoivat minut liikkuvaan metalliseen koppiin. Siellä he laittoivat minut jonkinlaiseen laukkuun, painauduin heti sen seinää vasten. Tämä liikkuva juttu haisi omituiselle, se oli makean ja jonkun muun sekoitus. Kaksijalka kokeili rajojani laittamalla käden kangaslaukun sisään, mutta se oli minulle liian stressaavaa ja vahingossa pissasin alleni. Nyt märät vatsakarvani stressasivat minua vielä enemmän. Tiesin, että olin tehnyt suuren virheen. Todennäköisesti minua ei enää olisi olemassa pian.
[Voi ei! Hän pissasi alleen]
Yllätyksekseni kaksijalka otti esille jonkinnäköisen pussin, joka haisi hyvältä ja tunki sen naamaani. Ensin sähisin, mutta kun sisällä oleva aine kosketti huuliani tiesin, että se oli ruokaa ja minun oli saatava sitä. Se maistui niin hyvälle, ainakin verrattuna entiseen ruokaan mitä joskus sain, kunkaksijalkani muisti.
[Mikäköhän hänen nimensä voisi olla?]
[Hmm… Ehkä… Lakritsi? Omena? Lakka? Tai kenties Tyrni?]
[Tyrni kuulostaa hyvälle!]
Uusi kotini oli metallikehys, jonka sisällä oli vähän suojaa ja hyvin kylmää. Katsoin, haistoin ja kuulin, miten päivä päivältä sinne tuli uusia kissoja ja lähti vanhoja pois.
Harva kaksijalka pysähtyi luokseni, mutta ne jotka uskalsivat pysähtyä saivat kynteni heidän käpäliinsä. Minua pelotti liikaa, että he satuttaisivat minua.
Yhtenä päivänä eteeni ilmestyi eräs kaksijalka, joka lähestyi minua hitaasti ja varovasti. Hän kuitenkin heilahti takaisin, kun sähähdin.
[Hän on Tyrni, kasvoi kodissa jossa häntä pahoinpideltiin, ja pieni rukka on vasta parin kuukauden ikäinen]
[Ai Tyrni! No moi <3 sä näytät niin söpöltä!]
Painauduin laatikon seinää vasten entistä kovemmin, kun hän laittoi kätensä taas häkkiin. En halunnut olla tekemisissä kenenkään kanssa. Löin häntä uudestaan, ja sain heidät lähtemään. Sitten jäin taas yksin, joka oli hyvä sillä nyt uskaltauduin juomaan vettä ja syömään hieman kuivia nappuloita. Piilouduin kuitenkin takaisin kun muita kaksijalkoja käveli ohitseni.
[Hei taas! Onks sulla ollu kiva päivä? Sä oot niin söpö!]
Kaksijalat olivat saaneet kosketettua minua jo muutaman kerran, ilman että löin niitä. Olisin kyllä purrut heitä jos olisin voinut. En luottanut edelleenkään keneenkään. Mutta kun hän otti samanlaisen pötkylän esille, mitä minulle oltiin syötetty aijemmin päästin hänet heti hieman lähemmäs. Hän kosketti minua hellästi niskasta, se oli yksi maailman parhaista tunteista. Mutta kenties tämä oli ansa? Ehkä hän kuitenkin halusi tappaa minut. Kurkustani pääsi estämätön murina ja tämä kaksijalka veti kätensä heti pois.
Kaksijalan haju oli nyt turkissani, mutten voinut pysähtyä nuolemaan sitä pois aktiivisen vaaran vuoksi.
[Tuo näyttää jo kehittymistä viimekerrasta. Luulen, että hän tykkää sinusta.]
[Minä luulen samaa, taidan ottaa hänet.]
[Selvä! Laitan Tyrnin varaukseen ja tulemme suorittamaan kodintarkastuksen ensi maanantaina]
Katsoin, miten kaksijalat päästivät suustaan epämääräistä puhetta ja tekivät jotain papereiden kanssa.
/Tyrnin muutopäivä/
[No moi taas!]
Näin saman kaksijalan jo kolmannen kerran.
Tällä kertaa hän yritti houkutella minua samanlaiseen kangashäkkiin, kuin missä olin istunut ensimmäisenä päivänä tänne tultaessa.
En mennyt sinne helpolla, mutta pian hän sai kuitenkin suostuteltua minut ruoan voimalla. Tällä kertaa olin taas uuden kaksijalan sylissä, enkä saisi tehdä sitä mokaa, että pissaisin alleni.
[Hyvä poika!]
Sitten lähdimme toiseen, hienompaan ja värikkäämpään pyörälliseen metallihäkkyrään.
Nyt alkoi pitkä ajomatka, niin pitkä että kerkesin vahingossa nukahtaa.
*Chloxk* *zhuiiiiii*
[Tervetuloa kotiisi, Tyrni!]
Kaksijalka laski minut maahan ja avasi kantolaukkuni.
En liikahtanutkaan, ennen kun uusi omistajani lähti. Talo oli täynnä uusia hajuja, mutta en uskaltanut haistella kovin pitkään.
Menin ensimmäisen kerroksen johonkin huoneeseen ja etsin sieltä mukavan ja piiloisan paikan.
Pian kaksijalkani seurasi minua. Ensin piilouduin, mutta kun haistoin hänellä olevan lihan työnsin pään pois piilopaikastani.
Haistelin sitä hetken, ja sitten haukkaisin sen suuhuni. Kaikki mahdolliset maun yhdistelmät räjähtivät suussani. Se oli niin hyvää, että melkein kehräsin. Melkein.
[Olikos se hyvää?]
Annoin kaksijalan koskea päälakeeni hieman, mutta hän ymmärsi hermostukseni ja otti käden pois.
Kaksijalka pian poistui huoneesta ja meni saman kerroksen huoneeseen. Sieltä kuului muiden ihmisten puhetta ja välkkyviä valoja.
Olin kiinnostunut, joten tassuttelin hyvin hitaasti kohti häntä ja sitä huonetta. Haistelin kaikkia mahdollisia vaaroja, mutten huomannut mitään selvää. Kuulonikaan ei kertonut mitään vaaroja...
//Tyrni saa uuden alun! (No pun intended)
//Antakaa plz palautetta
//Toivottavasti tyrni tokenee pian traumoistaan <3
