Tyrni
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Laskeuduin portaita alas, kaksijalkani oli mennyt sinne jo aijemmin. Onnekseni kuulin hänen rapistelevan ruokapussiani, sillä mahani kurni jo täysillä. Menin hieman lähemmäs häntä, ja katsoin kuinka ruokani tippui metalliseen kippooni. Väistin, kun kaksijalkani yritti koskea minuun. Sitten hän vain käveli pois.
Katselin ja kuuntelin ympärilleni, ei vaaraa. Pystyin laskemaan pääni ja syömään. Ruoka ei ollut parasta, mitä kansijalkani oli tarjonnut. Kuitenkin parempaa, kuin ei mikään, mihin olin ennen tottunut.
Olin valmis ruokailussani, poistuin siitä huoneesta. Näin kaksijalkani suuren huoneen pehmen esineen päällä. Hän oli keskittynyt omiin puuhiinsa, joten uskalsin hivuttautua pehmeän asian sivulle.
Yhtä-äkkiä kaksijalkani puhui jotain, kuulin oman nimeni ja sanan sohva. Olikohan se tämän esineen nimi? Hän oli kyllä muutman kerran aijemminkin sanonut niin, tämän esineen läheisyydessä. Huojahdin hieman taaksepäin, ja värisytin viiksiäni. Kaksijalka oli huomannut minut, olisiko minun nyt turvallista nousta hänen kanssaan saman esineen päälle? Hetken rohkeudenkeräämisen jälkeen uskalsin hypätä tämän ’sohvan’ päälle. Katsoin kaksijalkaani, hän näytti taas keskittyneensä omaan asiaan, koska oli varmaan olettanut minun lähteneen pois. Hiivin lähemmäs häntä ja varauduin hyppäämään alas.
Kaksijalkani pää kääntyi hitaasti, haistoin hänen olevan iloinen. Ehkä minä en ollut aktiivisessa vaarassa. Kaksijalkani antoi kätensä haisteltavakseni, hieraisin siihen kasvojani. Halusin saada oman hajuni häneen, vaikkakin hän saattoi satuttaa minua kädellään, hampaani satuttaisivat häntä. Hänen toinen käsi tuli hitaasti pääni päälle ja alkoi silittämään. Mielestäni kahdesta suunnasta kosketus tuntui epämukavalta, joten peräännyin hieman. Osittain kyllä toivoin, että pystyisin luottamaan häneen, mutta en vain voinut.
Yhtä-äkkiä talon ulkoa kuului kova ääni. Se oli vähän kuin koputusta. Kaksijalkani nousi ja meni varmaan tarkistamaan äänen lähteen. Tai niinhän minä luulin, kunnes kuulin toisen kaksijalan äänen. Hyppäsin heti korkeammalle, mihin edes oma kaksijalkani ollut koskaan tullut häiritsemään minua. Katsoin, kuinka taloon tuli sisälle muutama kaksijalka. Molemmat olivat hieman kaksijalkaani vanhempia.
Kuulin heidän puhuvan, ja jossain kohtaa kuulin myös oman nimeni. Sitten molemmat kaksijalat lähestyivät minua. He vaikuttivat uhkaavilta, ja toinen haisi hieman samalle, kuin entinen omistajani. Vaikkakin he olivat osittain allani, eivätkä aktiivisesti yrittäneet satuttaa minua, sähisin heille silti. Luottamukseni ei riittänyt. Painauduin tason seinää vasten ja yritin olla tärisemättä. Enhän minä voinut näyttää heille pelkoani.
Katsoin, kuinka molemmat vanhemmat yksilöt menivät oman kaksijalkani viereen. He alkoivat keskustelemaan, sitä oli mielenkiintoista seurata. Hetken päästä uskalsin työntää pääni ulos tasosta, ja sain myös katsella heitä.
Toiset kaksijalat olivat lähteneet hetki sitten, uskalsin tulla pois piilopaikastani. Hyppäsin alas maahan ja katsahdin kaksijalkaani. Hänellä oli kädessään jonkinlainen punainen esine, pitkä sellainen. Kaksijalkani työnsi sen lähemmäs kuonoani, uskalsin haistaa sitä. Se haisi aivan niille toisille kaksijaloille! Hiivin taemmas ja katsoin kaksijalkaani, kun hän nojautui alas minun tasolleni. Hän ojensi kätensä ja työnsi sen alleni. Yritin hypätä pois, mutta hän oli jo kerennyt ottaa minusta kiinni. Tässä se olisi, nyt hän heittäisi minut ulos ja laittaisi minut kärsimään ikuisesti. Olinko todella ansainnut tämän?
Yllätyksekseni kaksijalkani puhui minulle rauhoittelevasti ja ojensi pienen herkun. Jalkani huojuivat allani, mutta painoni oli toistaiseksi kaksijalkani kättä vasten. Päästin kurkustani kyllä hienoisen murinan, ehkä hän ymmärtäisi olla satuttamatta minua. Hän toi punaisen esineen vielä kerran nenäni viereen, se haisi edelleen kammottavalle.
Yhtä-äkkiä kaksijalkani kierti esineen kaulani ympärille, tiesin sen, hän yritti tappaa minut. Potkin takajaloillani ja yritin rämpiä itseni pois tämän otteesta, mutta hän ei päästänyt irti. Kaksijalkani otti tiukemmin minusta kiinni, hän todella yritti saada esinettä kaulani ympäri. Takajalkani eivät auttaneet, joten yritin purra omistajaani. Hän varmaan suuttuisi minulle entistä enemmän, mutta mieluummin niin kuin että olisin mennyttä kamaa. Hän vihdoinkin tiputti minut otteestaan, juoksin turvaan ylös portaita. Sieltä hän ei minua löytäisi. Ryntäsin huoneeseen, missä kaksijalkani ei juurikaan ollut. Sen, missä olin ensimmäiset päivät tänne tultuani. Hän ei toivottavasti ylettäisi ottamaan minua täältä, ja saisin olla hetken rauhassa.
//Kammottava haju on siis alkoholi
