Tyrskytiikeri
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio | Tuntematon alue
Tunnustelin viiksilläni tunnelin suuta. Järkäleloikka oli päättänyt, että etsisimme suojaa metsästä kaksijalkojen paikan sijaan, mikä oli minusta ihan ymmärrettävää – minäkään en halunnut törmätä mihinkään uuteen Keijukaiseen, joka pakottaisi meidät jäämään outojen eläinten kansoittamaan kaksijalkalaansa ja ryhtymään uskollisiksi palvojikseen. Olin saanut tarpeekseni kaikesta sellaisesta. Asiat olivat paremmin kahden Järkäleloikan kanssa.
“Meidän täytyy varmistaa, että maa ei sorru niskaamme yllättäen”, kumppanini urahti mietteliään kuuloisesti työntäessään päänsä sisään tunnelin suuaukosta.
Väräytin viiksiäni huvittuneena. “Ja miten me sen teemme? Menenkö minä tunneliin sillä välin kun sinä kokeilet pomppia sen yläpuolella ja katsotaan, romahtaako se päälleni?” hyrisin vitsikkäästi. Järkäleloikan suunnalta kuului nauruntuhahdus.
Hän peruutti ulos ja katsahti minuun. “Riittää, että kuljemme vähän matkaa eteenpäin tunnelissa ja tunnustelemme kattoa tassuillamme. Jos se vaikuttaa tukevalta, uskallamme pitää suojaa siellä”, kolli maukui rauhallisesti.
Toisinaan Järkäleloikan viisaus löi minut ällikällä. Olin aina pitänyt häntä enemmän fyysisenä toimijana, mutta oli selvää, että myös kollin pään sisällä oli vilkas ajatusmaailma. Hänellä oli tapana analysoida mahdolliset riskitekijät tarkkaan, ennen kuin teki päätöksensä, ja olin sitä mieltä, että juuri se piirre oli pitänyt meidät tähän asti hengissä. Voi kuinka rakastinkaan tuota kollia.
“Teidän jälkeenne, tunneliasiantuntija”, virnistin Järkäleloikalle ja huiskautin hännälläni kohti tunnelin suuta. Lehtikaton läpi pääsi koko ajan enemmän vesipisaroita. “Haluan pois tästä sateesta, ennen kuin kastun kokonaan.”
Järkäleloikka astui edeltä tunneliin, ja minä seurasin heti hänen kannoillaan. Tasaisin väliajoin kolli kohosi takajalkojensa varaan ja tunnusteli etutassuillaan multaista kattoa. Tunnelinpohjalle rapisi kuivaa maa-ainesta, mutta ei mitenkään niin paljon, että siitä olisi pitänyt olla huolissaan. Minäkin yritin aina välillä matkia kumppanini esimerkkiä, mutta oli selvää, että tunnusteluni oli yhtä tyhjän kanssa. Oli parempi jättää tunnelin turvallisuuden luokittelu Järkäleloikan vastuulle.
//Järksy?
