Tyrskytiikeri
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio | Tuntematon alue
Maxin saapuminen maatilalle oli tuonut lisää vipinää tavanomaisesti rauhalliseen arkieloon. Ruskeankirjava kolli oli vähintäänkin eloisa tapaus; aina viilettämässä paikasta toiseen omaan itsevarmaan tapaansa ja näyttämässä muille, mitä temppuja oli oppinut maailmalla kierrellessään.
Minusta Max oli tavallaan aika huvittava: jatkuva pullistelu ja oman egonsa nuoleminen oli stereotyyppisen maskuliinisuuden perikuva. Kieltämättä olihan hän aika komeakin, tavallaan. Ei kuitenkaan minun tyyppiäni. Tykkäsin kuitenkin viettää aikaa hänen kanssaan, osittain siitä syystä, että hän oli luvannut opettaa minulle uusia taisteluliikkeitä. Niistä en pannut pahakseni – lähdettyämme Yhteisöstä Järkäleloikan kanssa jo useita kuita sitten tunsin omien taistelutaitojeni alkaneen ruostua. Maatilalla suurin uhka olivat ylisyöneet rotat, joita silloin tällöin saimme yhdessä Ullan ja Sepon kanssa olla häätämässä ladosta.
Järkäleloikka ei ollut ottanut uutta tulokasta kovin hyvillä mielin vastaan. Olin ehkä aistivinani ilmassa hienoista mustasukkaisuutta. Vaikka olin kovasti yrittänyt vakuuttaa kumppanilleni, että Max ei kiinnostanut minua millään muuna muotona kuin opettajana, kolli ei kyennyt laskemaan hartioitaan tulokkaan seurassa. Siispä tänään olin järjestänyt meille kolmelle yhteistä tekemistä.
Kuura rapisi tassujeni alla, kun etenin aluskasvillisuuden seassa. Kuulin takanani Järkäleloikan raskaammat askeleet, ja edellämme Max hyppeli rinta rottingilla ja häntä pystyssä. Max oli luvannut järjestää minulle harjoitustuokion metsässä, ja olin pyytänyt kumppaniani mukaan seuraamaan sitä. Kenties Järkäleloikka innostuisi itsekin ottamaan muutaman oppitunnin Maxilta.
Hidastin vähän vauhtiani ja jättäydyin kulkemaan tummaturkkisen kollin rinnalle, joka tuijotti jurosti Maxin suuntaan. Pukkasin häntä leikkisästi lapaan. “Jos kurtistelet tuolla tavalla liian pitkään, tuo ilme jää vielä jumiin naamallesi”, kehräsin kiusoittelevasti. Kurkotin lipaisemaan hänen korvantaustaansa hellästi. “Tästä tulee vielä hauskaa!” Ainakin toivoin niin. Pahimmassa tapauksessa Max onnistuisi hermostuttamaan Järkäleloikan kunnolla ja ilmassa rätisevä jännite purkautuisi tappelun muodossa.
//Järksy?
