Tyrskytiikeri
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Vanhoista tuttavistani Sulkavirta oli suostunut ottamaan osaa partioon. Ruskalintu oli halunnut jäädä pesälle, ja uskoin, ettei raidallinen naaras ollut vain kehdannut kieltäytyä pyynnöstäni, sillä pelkäsi mahdollisia seuraamuksia. En ollut pahoillani siitä, että olemukseni sai heissä aikaan moisen reaktion, vaikka olisin ollut kiitollisempi, jos naaras olisi halunnut liittyä seuraani puhtaasti omasta tahdostaan. Jos oli tullut klaaneissa tunnetuksi luopiona ja pennun kaappaajana, ei kai voinut odottaa vähempää.
Partiossa olivat lisäksemme Leopardi, Keijo sekä Mesiläinen, yksi Mäihän kauhukakaroista. Sulkavirta oli kirinyt rinnalleni kävelemään ja ottanut puheeksi päätymiseni Kujakissayhteisöön. Naarasta ilmeisesti kiinnosti tietää, miten olin joutunut tähän porukkaan, näin kauaksi klaaneista.
Pähkäilin hetken itsekseni, minkä version tarinasta kertoisin. Voisin yrittää selitellä, miten Karpalonenän tappaminen oli ollut pelkkä erehdys ja että minut oli karkotettu klaanista antamatta selittää itseäni ja tekoani. Voisin myös leikkiä tarinan pahista ja kertoa sen version, jossa silkkaa pahuuttani riistin viattoman mestarini hengen ja valehtelin siitä klaanille voidakseni jatkaa kauhun kylvämistä klaanitovereideni joukossa. Loppujen lopuksi sillä ei tainnut olla niinkään väliä – tulisin aina olemaan murhaaja muiden silmissä, sanoinpa tai teinpä mitä hyvänsä. Niinpä päädyin kertomaan tarinani siten, että jätin kertomatta tarkemmat yksityiskohdat karkottamisestani ja siihen johtaneista tapahtumista.
”Kun minut karkotettiin klaanista, haahuilin vailla päämäärää kuun jos toisenkin”, aloitin ääntäni selvittäen. ”Minulla ei ollut paikkaa mihin mennä, ja olisin varmasti luovuttanut ja kuollut jo aikoja sitten, jollei vihani Mesitähteä ja Eloklaania kohtaan olisi kärventänyt mieltäni jatkuvasti. Ennen pitkää törmäsin Keijukaiseen, Mäihään ja Arpeen. Kävi ilmi, että meillä oli heidän kanssaan yhteinen vihollinen – Mesitähti. Jäin heidän luokseen, ja yhdessä suunnittelimme Mesitähden surmaamista. Kuten jo tiedätkin, suunnitelmamme ei mennyt aivan putkeen, ja nyt meillä on uusi suunnitelma, jonka toteuttamisessa Päivänsäde – rakas kasvattimme ja Mesitähden jälkeläinen – auttaa meitä.”
Sulkavirta oli kuunnellut tarinaani hiljaa. Katseemme olivat suunnattuna menosuuntaan. Mieleeni nousi kuitenkin yksi kysymys, jonka halusin välttämättä kysyä.
”Kerrohan minulle, aiheuttiko pieni esityksemme klaaneissa isoakin tuhoa? Saiko se aikaan minkäänlaista reaktiota isoissa pomoissa?” Silmäilin Sulkavirtaa arvioivasti. Salaa toivoin, että Päivänsäteen vieminen oli murtanut Mesitähden niin pahanpäiväisesti, ettei hänestä olisi meille paljonkaan vaivaa, kun pistäytyisimme heidän luona uudestaan. Toisaalta valkoinen hirmuhallitsija osasi olla melko tunteeton tietyissä tilanteissa, joten ehkä tämä ei ollut uhrannut yhdelle menetetylle pennulle ajatustakaan.
//Sulka?
