Tyrskytiikeri
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Menneisyyden haamut vainosivat minua päivittäin. En voinut liikkua Eloklaanin leirissä näkemättä mielessäni välähdyksiä siitä päivästä, jona Karpalonenä oli kuollut – tarkemmin sanoen minä olin tappanut hänet – ja minut oli karkotettu klaanista. Vanhat haavat olivat alkaneet märkiä uudelleen, kun noin kuu sitten olin nähnyt unta, jossa kyseinen tragedia oli toistunut silmieni edessä niin elävästi, että olin hetkeksi tempautunut siihen täysin mukaan. Eikä siinä vielä kaikki – myös Kuutamolaine oli ollut paikalla todistamassa kaiken.
Minun ja Eloklaanissa asuvan nuoremman sisareni välinen uniyhteys oli katkennut joitakin kuita sitten, kun naaraalle oli paljastunut, kuka oikeasti olin. Olin jo luullut etten näkisi häntä enää koskaan, mutta kuu sitten hän oli aivan odottamatta ilmestynyt uneeni. Jälleennäkeminen ei ollut selvästikään ollut naaraan mieleen, sillä aluksi hän oli yrittänyt käydä kimppuuni, mutta unen edetessä hän oli keskittynyt enemmän tapahtumien seuraamiseen kuin minun rääkkäämiseeni. Minun oli hankala sanoa, oliko tämän suhtautuminen minuun muuttunut unen jälkeen mitenkään.
Taivas oli maidonvaaleiden pilvien peitossa. Olin napannut Leopardin mukaani partioon, ja nyt skannasin katseellani pääaukiota löytääkseni vielä jonkun mukaamme. Silmiini sattui osumaan leirin laidalla yksin istuskeleva Ohdake, joka oli vastikään liittynyt Kujakissayhteisöön. Kollilla ei näyttänyt olevan tähdellisempää tekemistä, joten lähdin tassuttamaan häntä kohti.
”Hei tulokas”, murahdin pölyisen ruskealle kissalle, ja tämä kohdisti jäänsiniset silmänsä minuun, ”nyt kun olet siinä aivan joutilaana, voisit lähteä kanssamme partioon.”
Leopardi asteli viereeni naamallaan ystävällinen ilme. ”Minä olen Leopardi ja tässä on Tyrskytiikeri”, laikukas naaras esitteli meidät.
Ohdakkeen katse kävi vuoron perään minussa ja Leopardissa, kunnes lopulta tämä vastasi: ”Mikä ettei.” Suurikokoinen kolli nousi ylös.
Leopardi käännähti ympäri suunnaten käpälänsä piikkihernetunnelille. Minä ja Ohdake tulimme vähän matkan päässä hänen jäljessään. Leirin ulkopuolella Ohdake hölkkäsi minut kiinni ja tuli kävelemään rinnalleni. Vilkaisin sivusilmällä kiharaturkkiseen kolliin, kun tämä tervehti minua.
”Heipä hei”, murahdin tälle vastaukseksi.
Hiljaisuus.
Yritin miettiä, miten jatkaisin keskustelua, jonka Ohdake oli avannut tervehdyksellään. Olisi ollut kiusallista kävellä hiljaa.
”Mistä päin olet kotoisin?” keksin kysyä häneltä.
//Ohdake?
