Valo
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Tuntematon alue
Kuolevaisella kehollani oli tietyt tarpeet, joiden oli täytyttävä, jotta se pysyi toimintakykyisenä. Yksi niistä oli syöminen, ja juuri nyt se tarve oli pannassa seuraavan yöhön asti. Kieleni vettyi tahtomattakin, kun seurasin Jampan ruokailua vieressäni. Kolli oli ahtanut itseensä jo niin monta hiirtä ja muuta pikkujyrsijää, että olin seonnut laskuissa. Jampan vatsa alkoi paljastua pohjattomaksi kuiluksi, mikä oli hänen nykyisen tehtävänsä kannalta parempi juttu.
“Efkö sinäfin offaisi vähän?” Jamppa maukui suu täynnä ja tarjosi minulle keskeneräistä ateriaansa. Hiiri tuoksui suorastaan viettelevän herkulliselta. Ei ihme, että kuolevaiset lankesivat mässäilyn paheeseen niin helposti. Minäkin olisin voinut syödä nyt vaikka sellaisen hevosen, jollaisen olin nähnyt toissapäivänä.
“En minä voi.” Käänsin kuononi kokonaan toiseen suuntaan ikään kuin se olisi voinut petkuttaa mieleni unohtamaan kokonaan herkkupalan olemassaolon. “Minun on paastottava tämä päivä, kunnes rituaalin aika koittaa.”
Jamppa nieleskeli lihan rippeet alas kuuluvasti. “Harmi juttu. Tässä riittäisi syömistä sinullekin.” Pajusta punottu ja puolukanvarvuin koristeltu seppele hänen päässään valahti hiukan alaspäin, ja hän tuuppasi sitä tassullaan parempaan asentoon tuskastuneesti ähisten.
“Se näyttää hyvältä”, minä nau’uin viikset väpättäen.
“Tuntuu ihan höperöltä. Eivät kissat pidä seppeleitä”, ystäväni jupisi ja haukkasi taas hiirtä.
“Aave tekee minulle samanlaisen”, sanoin ja vilkaisin kauempana puuhailevan Aaveen selkää. “Sitten minullakin on höperö seppele.”
“Toivottavasti se istuu sinulle paremmin kuin minulle.” Jamppa könysi istumaan ja rapsutti takajalallaan korvantaustaansa niin, että seppele tipahti maahan. “No voihan nyt…!”
“Minä autan.” Noukin seppeleen maasta ja asettelin sen sievästi Jampan päälaelle. Puolukan punainen väri koristi somasti Jampan mustavalkoista turkkia. Aave oli tehnyt erittäin taidokasta työtä. Tästä rituaalista tulisi hyvin juhlava.
Kuulin lähestyviä käpälänaskelia ja huomasin Aaveen tassuttavan minua kohti kiikuttaen mukanaan melko samanlaista seppelettä kuin Jampalla. “Tuo taitaa olla minulle?” hymyilin.
//Aave?
