Valo
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Klaanien lähialueet
Yksikään Salamanterin mainitsemista nimistä ei kuulostanut tutulta, mutta Valo ei uskonut kollin keksineen omasta päästään juuri kertomaansa tarinaa. Ehkä heillä oli enemmän yhteistä kuin päältä päin saattoi luulla – vaikkakaan se ei saanut Valoa muuttamaan mielipidettään tästä. Hänen silmissään Salamanteri ja tämän ilmeisesti jossain lähistöllä pyöriskelevä isä olivat yhä tunkeilijoita sekä uhka heidän selviytymiselleen.
”Kaipaan emoani joskus mutta päätin itse jäädä erakoksi”, Salamanteri lopetti kertomuksensa ja hymyili pienesti. Valo vilkuili hänen suuntaansa edelleen nyrpeää naamaa näyttäen.
”Ymmärrän. Sinäkin varmaan ymmärrät tuon tunteen, Valo?” Sammakko maukui, mutta Valo ei vastannut siihen mitään.
Nuori kolli kyllä ymmärsi kaipuun, sillä hänkin ikävöi usein perhettään Kuolonklaanissa, mutta hänpä ei ollut valinnut jättää heitä, toisin kuin Salamanteri. Valon emo oli antanut hänet pois, kun hän oli ollut vielä pieni. Hän ei vieläkään ymmärtänyt, miksi emo oli tehnyt niin, ja toisinaan sen ajatteleminen sai hänet hieman vihaiseksi, mutta hän ei ollut maininnut asiasta Sammakolle, sillä ei halunnut loukata isänsä tunteita. Hän oli onnellinen isänsä kanssa, eikä olisi muuttanut mitään.
”No, oli mukava tavata, Salamanteri”, Sammakko kääntyi naukumaan taas täplikkäälle erakkokollille, jonka ruumiinkieli viesti siitä, että tämä vaikutti haluavan jo pois tilanteesta. Hyvä vain, sillä Valokin halusi päästä jonnekin muualle. ”Sano terveisiä isällesi! Olisi hienoa tavata hänetkin joskus.”
Valo pyöritteli muiden huomaamatta silmiään. *Juuri niin – siitähän sinä taatusti pitäisit! Kutsuisit varmaan samalla asumaan meille*, hän ajatteli hieman pilkallisesti mielessään.
//Manteri?
