Valo
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Tuntematon alue
Valo pörhisti karvansa suojaksi kylmältä ilmalta, joka tuntui kiristävän otettaan päivä päivältä. Hengitys huurusi koleassa aamussa, ja metsäaukiolla pyörteili vielä usvaa.
He olivat aikaisin liikkeellä isänsä kanssa, kuten yleensä. Lehtisade läheni loppuaan, mutta riistaa löytyi vielä toistaiseksi hyvin, joten heidän ei ollut tarvinnut saalistaa varastoon. Viime päivät he olivatkin keskittyneet rasvakerroksen kasvattamiseen ja parempien petitarvikkeiden etsimiseen, sillä he olivat päättäneet asettua joksikin aikaa tähän metsään, johon he olivat saapuneet muutama päivä sitten.
Sammakko kulki poikansa edellä kuono koholla, maistellen ilmaa riistan toivossa. Valo seurasi vähän jäljessään ja piti puolestaan silmänsä auki rehevien sammalmättäiden varalta.
Yhtäkkiä Valo huomasi silmäkulmastaan Sammakon pysähtyvän ja kääntyi katsomaan kolliin korvat odottavasti pystyssä. Hän seurasi isänsä katsetta nahistuneiden saniaisten luo ja yllättyi nähdessään siellä kyyristelemässä kissan.
Valo tunsi niskakarvojensa pörhistyvän varautuneesti. Hän ei pitänyt muukalaisista, vaikka oli joutunut oppimaan sietämään näitä. Sammakko sen sijaan näytti enemmänkin uteliaalta. Oranssi kolli nosti häntänsä kohteliaasti ylös ja räpäytti pienelle, raitaturkkiselle erakolle silmiään tervehdykseksi.
Silmäiltyään vierasta hetken Valo tuli lopulta siihen tulokseen, että tästä tuskin olisi heille vaaraa. Kissa näkyi olevan vasta pentu ja kaiken lisäksi loukkaantunut – hän oli nimittäin haistavinaan laimenneen veren sekoittuneena johonkin kasviin.
Sammakko vilkaisi poikaansa merkitsevästi, ja Valo katsoi tähän takaisin värisyttäen hännänpäätään epävarmana – isä halusi hänen lähestyvän pentua ensin. Isänsä tuntien Valo osasi arvata, että tämä toivoi edelleen voivansa opettaa jälkikasvuaan suhtautumaan muihin matkalaisiin hieman avosydämisemmin. Valon mielestä sellainen varomattomuus koituisi lopulta heidän kohtalokseen, mutta tässä tapauksessa hän saattoi tehdä poikkeuksen.
”Hei”, Valo naukaisi rauhallisesti ja istui alas. ”Emme me sinua syö.” Hän katseli pentua kallistaen päätään sivulle. ”Oletko eksynyt? Sinun ikäisesi ei varmaankaan pitäisi kuljeksia vielä yksinään.”
//Rontti?
