Valo
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Valo kulki isänsä perässä kapealla polulla, jonka riistaeläimet olivat polkeneet lumeen. Tuoreet hajujäljet kutkuttelivat houkuttelevasti Valon nenää, mutta hänen vatsansa oli kylläinen juuri syödyn aterian jälkeen. Ei ollut mitään järkeä saalistaa enempää kuin tarvitsi.
Sammakon hännänpää heilui nuoren kollin nenän edessä kutsuvasti. Valon katse seurasi sitä tarkasti kuin saaliseläintä, ja silmänräpäyksessä hänen tassunsa olivat jo sen kimpussa. Sammakko ulahti yllättyneenä ja vetäisi häntänsä kauemmaksi. Valo veti kyntensä sisään ja virnisti isälleen pahoittelevasti.
”Anteeksi”, hän sanoi nopeasti. ”Refleksi.”
Sammakon säikähtänyt ilme pehmeni nopeasti huvittuneeksi hymyksi. Kolli heilutteli häntäänsä Valon edessä – tällä kertaa tarkoituksella -, ja Valo yritti saada sen kiinni.
Kaksikko peuhasi lumessa tovin, Valo Sammakkoa takaa-ajaen. Leikin loputtua nuori erakko lysähti hankeen makaamaan hengästyneenä. Myös Sammakko istahti alas läähättäen. He vilkaisivat toisiaan ja puhkesivat molemmat nauramaan samaan aikaan nähdessään, miten sekaisilta ja epäsiisteiltä heidän turkkinsa näyttivät.
Lähistöltä kuuluva rasahdus keskeytti isän ja pojan sydäntä lämmittävän hetken. Valon korvat ponnahtivat pystyyn, ja hän vilkuili ympärilleen valpastuneena. Pian hänen katseensa osui puun takaa pilkistävään oranssinpunertavan turkkiin, ja silmänräpäyksen ajan kolli ehti luulla sitä ketuksi. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä puun takaa kurkistikin nuori kissa. Ilmassa tuoksui vahvasti kaksijaloilta, ja Valo arveli kyseessä olevan kotikisu. Hän katsoi suurin piirtein oman ikäistään kollia korvat luimussa ja niskakarvat hieman varautuneesti pystyssä.
”Oi, terve!” Sammakko tervehti muukalaista ystävällisesti huomattuaan uuden kissan. ”Emme huomanneetkaan sinua siellä. Kuka olet?”
Valo kirosi mielessään sitä, miten sosiaalinen hänen isänsä oli – aina puhumassa tuntemattomille ja hiomassa uusia ystävyyssuhteita.
//Riku?
