Valo
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Tuntematon alue
“Katso! Tuolla on joitain kissoja!”
Valon niskakarvat pörhistyivät valkoisen pennun lähtiessä juoksemaan häntä kohti häntä innokkaasti pystyssä. Toinen pentu loikki toverinsa perään, ja pakokauhu läikähti Valon sisällä. Hänen katseensa kimpoili pennuista sulkeutuneeseen pesän seinään, mutta onneksi yksikään kaksijalka ei näyttänyt olevan aikeissa seurata kotikisuja pihalle.
“Hei! Minä olen Luna! Keitä te olette? Tuoksutte ihan hassulta!” Valo katsahti turhautuneena luokseen ehtineeseen naaraspentuun, joka kierteli hänen ympärillään ja katsoi häntä silmät ammollaan. “Oletteko te kotikisuja? Missä teidän pantanne ovat?”
“Minun nimeni on Laku”, mustavalkoinen pentu esittäytyi Lunan edelleen jatkaessa kysymyksillä tykittämistä, ja Valon pää alkoi mennä jo ihan pyörälle.
“Me olemme erakoita.” Sammakko tallusti rennosti paikalle ja räpäytti ystävällisesti silmiään kahdelle pennulle, joiden huomio oli kääntynyt nyt tähän. “Minä olen Sammakko, ja tämä tässä on poikani Valo.”
Luna vilkaisi Valoon. “Eikö hän osaa puhua?” pentu ihmetteli. Valon nahkaa pisteli ärtymyksestä.
“Osaan minä puhua”, hän sanoi terävämmin kuin oli aikonut.
Sammakko katsahti häneen merkitsevästi, ja hän sulki suunsa ja puri hampaansa yhteen estääkseen itseään möläyttämästä mitään tökeröä. Pennuista Valolla oli hyvin vähän jos ollenkaan kokemusta, eikä hän oikein tiennyt, miten näiden seurassa olisi kuulunut käyttäytyä. Tavallisesti hän olisi käskenyt muukalaisia läksimään matkoihinsa, mutta tämän ikäiset eivät vielä tajunneet hölkäsen pöläystä reviireistä tai toisen rajojen kunnioittamisesta.
“Missä te asutte?” Laku kallisti päätään.
“Vähän siellä sun täällä”, Sammakko hymähti hyväntuulisesti, ja vastaus sai selvästikin pennut hämilleen.
”Ai miten niin ’vähän siellä sun täällä’?”
”Eikö teillä ole kotia?”
Valo veti syvään henkeä ja laski mielessään hitaasti kymmeneen, ennen kuin selvensi kaksikolle isänsä puheet: ”Isäni tarkoittaa, että me matkailemme paljon ja nukumme aina tilanteen mukaan siellä, missä voimme.” Hän ei ollut varma, ymmärsivätkö pennut vieläkään, mitä hän yritti heille kertoa. Nämä karvapallot olivat vielä niin untuva-aivoisia, etteivät tienneet muusta kuin leikkimisestä ja turvallisesta pesästään.
//Laku?
