Valo
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio | Tuntematon alue
“Nuo tuolla ovat hevosia. Kaksijalat tykkäävät ratsastaa niiden selässä.” Jamppa osoitti kuonollaan alempana niityllä laukkaavia suuria olentoja, joiden selässä istuvat kaksijalat näyttivät niihin verrattuna varsin mitättömiltä.
“Miksi ne niin tekevät?” kysyin Jampalta silmiäni räpytellen.
Jamppa kohautti lapojaan. “Kaipa se on niistä hauskaa. Tykkääväthän ne mennä hirviöiden vatsaan.”
Jampalla oli hyvä pointti – kaksijalkojen aivoituksissa ei yleensä ollut järjen häivääkään, mutta se ei ollut meidän asiamme tuomita. Toisinaan kyllä pohdin, oliko kaksijaloilla omia jumalia vai olinko minä myös heidän jumalhamonsa. Saisinko minä kaksijalat tottelemaan mieleni oikkuja ajatukseni voimalla?
“Uudenkuun silmä katsoo kohta suuntaamme”, Aave hoputti meitä kukkulan laelta. Räjähdyksen näköinen kolli seisoi paikoillaan kuin patsas ja tähysi ylitsemme johonkin tyhjyyteen. Arvatenkin hän näki taas taivaallisia näkyjä, joista Jamppa erityisesti oli autuaan tietämätön. Jamppa-parka – miltä mahtoikaan tuntua olla niin tavattoman tavallinen?
Ravasin Aaveen rinnalle Jamppa kintereilläni. Laikukas kolli jättäytyi kulkemaan taaksemme, ilmeisesti ihaillakseen vielä hetkisen lehtisateista niittyä, jossa kaksijalat käyskentelivät hevosineen. Aaveen ontto katse oli muuttunut täydemmäksi; hänen mielensä oli taas tässä hetkessä. Vilkaisin häneen pohtivana.
“Sanoit, että meidän on tehtävä joitain valmisteluja ennen uusikuuta. Minkälaisista valmisteluista tarkkaan ottaen on kyse? Emme ole vielä perillä siellä, missä meidän on määrä puhdistua, ja aika on käymässä vähiin. Miten me ehdimme saada valmistelut tehtyä ajoissa?” Äänensävyssäni oli havaittavissa hienoinen vivahde huolta. Tämä uudenkuun puhdistautuminen kuulosti tärkeältä. Aaveen olemuksessa oli outo energia, kun hän edes otti asian puheeksi. Ihan kuin kyseisen rituaalin suorittaminen ratkaisisi koko maailman kohtalon.
//Aave?
