Valo
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Klaanien lähialueet
Kissa, johon Valo oli törmännyt, ei vaikuttanut miltään järjen jättiläiseltä ensivaikutelman perusteella. Ensin kolli ei ollut kuullut hänen varoitustaan, ja sittenkin kun tämä oli kuullut sen uudestaan, se ei tuntunut saavan tässä aikaan kummoisempaa reaktiota. Valo pörhisteli karvojaan turhautumisesta.
”No jos kerran kuulit, niin mitä vielä teet siinä”, hän murisi happamasti ja otti askelen kohti muukalaista. ”Jos on tarpeen, voin kyllä saatella sinut tassusta kiinni pitäen tarpeeksi pitkän välimatkan päähän. Tänne ei kaivata ulkopuolisia.”
Kolli oli Valoa huomattavasti pienikokoisempi ja solakampi – luultavasti sen myötä myös nopeampia. Kuitenkin, jos tilanne kärjistyisi yhteenottoon asti, Valo uskoi pärjäävänsä tätä vastaan. Taisteleminen ei ollut hänen lempijuttujaan, mutta hän oli valmis myös siihen tarvittaessa.
”Mitäs täällä tapahtuu?” Valo tunsi ärtymyksen tökkivän hermojaan takaraivossaan, kun kuuli Sammakon hämmentyneen naukaisun takaansa. Oranssiraidallinen kolli tassutti hänen vierelleen ja katsoi uteliaasti vierasta kissaa. ”Onko tämä uusi ystäväsi?”
Valo kiepahti isäänsä kohti äkeissään. ”Näyttääkö tämä sinusta siltä, että me olemme ystäviä? Ei – yritän ajaa tunkeilijaa pois alueeltamme!”
Sammakko räpytteli silmiään hiukan ihmeissään. ”Valo, metsä kuuluu kaikille. Emme me omista sitä. Kyllä täällä on tilaa meille kaikille”, kolli lausahti sovittelevaan sävyyn. Valo tuijotti isäänsä epäuskon vallassa.
Kaiken tämän jälkeen tämä oli vieläkin valmis päästämään muukalaisen kotiinsa? Ei, ehdoton ei! Mikäli Sammakko ei sitä tajunnut, Valo pitäisi itse huolen siitä, ettei sama toistuisi.
Huolimatta isästään Valo kääntyi täplikästä kollia kohti korvat luimistettuina. ”Viimeinen varoitus: ala kalppia!” hän sähisi.
”Valo!” Sammakon ääneen oli tullut tiukkuutta. ”Lopeta hyvän sään aikana. Tappeleminen on turhaa. Mikäli et pysty elämään rinta rinnan muiden kanssa, voimme yhtä hyvin itse siirtyä muualle.”
Se sai Valon lopettamaan nokittelun. Kaikista vähiten hän halusi lähteä täältä, etenkin, kun hän oli vasta oppinut tuntemaan paikan. Hän antoi karvojensa silottua, muttei irrottanut tuimaa katsettaan erakosta.
”No niin, kukas sinä olet?” Sammakko kysyi toiselta kollilta huomattavasti ystävällisempään sävyyn. Valoa kismitti edelleen vietävästi, mutta hän piti kuononsa kiinni tämän kerran.
//Manteri?
