Eloklaanin tarinat
355 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskakajo istui taas aukiolla hiljaisella. Aurinko oli vasta hetki sitten noussut valaisemaan koko metsän ihanilla, lämmittävillä säteillään. Lieskakajo toivoi, että hänen mielensäkin olisi jonain päivänä taas yhtä lämpöinen. Mutta kuinka se voisi olla ilman hänen ihanaa Leimusilmäänsä? Lieskakajo kaipasi kollia sekunti sekunnilta enemmän. Hän oli…
443 sanaa | 11 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura Lammikkotassu käänsi hieman ärsyyntyneen katseensa Jääviiltoon, joka oli tyypilliseen tapaansa tullut räyhäämään hänen siskolleen epäonnistumisesta. Lammikkotassusta naaras oli suoriutunut tehtävästä tasoonsa suhteutettuna hyvin, Lampitassun vahvuudet eivät vain olleet hyökkäämisessä. Lammikkotassu ei sanonut Jääviillolle mitään, sillä halusi säilyttää välinsä vähintään neutraaleina klaanitovereihinsa. Mielessään hän kyllä…
245 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Istuskelin yksin aukion laidalla. Tarkkailin leirin menoja valppaana vaikka kauhean valppaalta en varmaankaan vaikuttanut. Yli kaksi kuuta sodasta ja tilanne oli silti tälläinen. En pian kestäisi enään. Minttuliekki – oma emoni – oli kuollut ja isäni – jonka kanssa en tosin ollut kauhean läheinen –…
240 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kyyristyin varovasti saalistusasentoon. En ollut aivan varma miten minun tulisi tehdä se niin sanotusti oikein, koska tuntui että jalkani törröttivät joka suuntaan. Hiivin eteenpäin kompelösti ja vaikeasti. Jos olisin ollut Jupiterin luona, olisin loikannut suoraan hiiren kimppuun jonkun puun takaa mutta tiesin tämän olevan tapa,…
245 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Pohjaharhan sanoissa piili kenties viisauden siemen, vaikka minun olikin hieman vaikea uskoa, että ilkeilyn huomiotta jättäminen voisi todella lopettaa kiusanteon. Olin kuitenkin valmis kokeilemaan sitä. Jatkossa Virtaviima ei saisi minusta irti minkäänlaista reaktiota. ”No, miten sinulla on mennyt pentutarhalla? Onko Kimalaistoive opettanut sinulle jotain uusia…
482 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Talvikkitakku oli niin turhautunut ja kyllästynyt Kuolonklaanin vallan alla olemiseen. Hänen koko vapaus oli mennyttä ja naaras tunsi suurta huolta läheisiään kohtaan. Hän meni suorastaan paniikkiin, jos Kuutamolaine tai Laventelitaivas olivat partiossa. Naaraan koko vapaa-aika menikin heistä huolehtimiseen. Sen sijaan häntä ei liiemmin kiinnostanut muut…
446 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kesken rauhallisen oleskelun leirin pääaukiolla, huomioni kiinnittyi valkoturkkiseen pentuun, joka viattomasti ja ketään häiritsemättä katseli jotakin. Yllättäen Virtaviima tuli ja pukkasi pennun kumoon tiuskaisten jotain epämääräisen ilkeällä äänensävyllä. Inhottava kuolonklaanilaisnaaras jätti maahan kaatuneen pennun oman onnensa nojaan ja ylimielisesti tallusteli pois paikalta, luoden vielä viimeisen…
297 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Nopsatassun piti lähteä, kun hänen mestarinsa Hilehuurre kutsui hänet harjoituksiin. Oppilaan mentyä matkoihinsa uppouduin toviksi omiin ajatuksiini. Olin jäänyt miettimään sitä, miten Nopsatassu oli kertonut pitävänsä koko reviiristä vettä lukuun ottamatta. Oletin hänen tarkoittavan vedellä jokia, joiden tiesin virtaavan vähän kauempana molemmin puolin leiriä. Oikein…
375 sanaa | 10 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Koivu Hopeinen soturi viittoi oppilaansa, Nopsatassun luokseen hännällään, kun näki tämän juttelemassa Kortepennun kanssa vähän matkan päässä. Hilehuurre jäi kuitenkin katselemaan Kortepentua, kun Nopsatassu lähti loikkimaan hänen luokseen. Kortepentu oli Mesitähden pentu ja kuin ilmetty isänsä. Viha leiskui Hilehuurteen sisällä, kun hän ajatteli sitä julmuutta,…
393 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Pyry Äänekäs kehräys alkoi kummuta kurkustani Varjoliekin maukuessa rakkautensa ja puskiessa poskeani. Lokkitassu oli tainnut sittenkin vain huijata minua, ikään kuin olisi huomannut meidän välirikkomme ja halunnut tehdä siitä pysyvän. Inho kuolonklaanilaiskollia kohtaan kutitteli käpälissä, mutta karkotin sen päättäväisesti pois mielestäni. Tämä hetki oli tärkeämpi kuin…
