Kuolonklaanin tarinat
179 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Hilleripennun korvia kuumotti ja hänen sydämensä lepatti rinnassa. Hän ei saattanut uskoa, että Kaamoskukka oli uskonut hänen vastuulleen niinkin tärkeän tehtävän kuin tämän maineen varjelemisen. Hänen olisi pidettävä silmällä soturin veljeä, Pyräkkäpirua, sekä erästä puoliveristä, Lumikkoviikseä, joiden suhde saattaisi pilata Kaamoskukan imagon klaanitoverien keskuudessa. Hilleripentu…
480 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Susitassu katseli Kujakissayhteisön ja Kuolonklaanin välistä rajaa uteliaana. Hänestä oli hassua, että rajan takana eli joukko toisia kissoja. Olivatkohan he samanlaisia, kuin kuolonklaanilaiset? Susitassu ei vastannut mitään Loiskevarjon kommentteihin puoliverisyydestä. Hänestä ne kuulostivat vain toteamuksilta ja tottahan kolli puhui. Hän oli puoliverinen, ei asiasta päässyt…
288 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Hätkähdin kun lumikasa tipahti juuri eteemme. Valtava kasa lunta näytti suorastaan pelottavalta. En ehtinyt edes huomata, kun Susitassu oli tarrannut jalkaani kiinni. Tuijotin hämmentyneenä eteeni. ’Loiskevarjo, herää unimaailmasta.’ sanoin tiukasti mielessäni. Käännähdin Susitassua päin. ”No niin, sellaista joskus käy. Siitä ei pidä pelästyä.” sanoin tiukasti,…
307 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Susitassun korvat lerpahtivat hänen päänsä sivuille ujosti. Loiskevarjo kuului selvästi heihin ketkä eivät pitäneet näistä ‘puoliverisistä’. Susitassulle käsite oli kovin vaikea ymmärtää. Kaikkihan he olivat kissoja, vaikkakin osa olivat eri lähtökohdista. Kolli nielaisi. Hän oli kuulemma myös puoliverinen, vaikkakin vain osittain. Susitassun molemmat vanhemmat nimittäin…
315 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Olin poistunut parantajan pesästä vähin äänin, kun Hehkuaskel oli antanut minulle merkin lähteä. Koulutus oli tältä päivää päättynyt ja saisin viettää loppu päivän Aamutassun kanssa. Hymy levisi kasvoilleni, kun näin naaraan kävelevän kohti minua. “Hei vain”, Aamutassu naukui mutta hänen kasvoillaan oli pahoitteleva ilme. “Mitä…
1584 sanaa | 40 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Ravasin kohti leirin suuaukkoa Lokkitassu kannoillani. Oli ymmärrettävää, että nuorukainen halusi päästä harjoittelemaan kenties kiinnostavampina pitämiään asioita, mutta kaikella oli aikansa. Taistelua emme ainakaan hetkeen aloittaisi, sillä saalistus oli kätevämpi aloittaa ensin. Metsästämisessä oppi paljon taistelemisessakin hyödyllisiä taitoja: kuinka tarkkailla kohdetta ja arvioida sen…
371 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Jääviillon häntä heilui puolelta toiselle merkiksi soturin ärsytyksestä. Kylmäliekin ja Huomenkyyhkyn toivottomista pennuista oli tullut jo jokin aika sitten oppilaita ja Jääviilto oli suoraan sanottuna hyvin pettynyt heihin. Savutassu oli mennyt ja ilmoittanut siirtyvänsä mieluummin parantajaoppilaaksi kuin soturioppilaaksi. Toisaalta parantajan tehtävät sopivat kuraverisille, sillä Jääviillon…
896 sanaa | 23 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Elandra Lätäkkötassu kulki rauhallisesti mestarinsa perässä ulos leiristä. Aamu valkeni vasta, mutta nuori naaras oli herännyt jo aikaa sitten. Virtaviima oli nimittäin eilen ilmoittanut heidän lähtevän heti aikaisin aamulla harjoituksiin, joten oppilas halusi olla skarppina. Hän oli syönyt tuoresaaliskasasta eilisen hiiren. Se oli muuttunut yön…
583 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kaamoskukka asteli Hämärähallan takana rauhallisesti ja tyynesti. Kollin kasvoilla oli hento ja ystävällinen hymy, joka oli täysin harkittu. Hämärähalla oli onnistunut nappaamaan komean variksen ja kolli oli kehunut naarasta nappauksesta. Se oli kohottanut naaraan itsevarmuutta, joka oli taas kohottanut kollin omaa. Kaamoskukka tunsi Hämärähallan itsevarmuuden…
240 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Katselin Pyörresielua murheellisena. Tiesin hänen ajattelevan hänen kuollutta emoaan, isäänsä ja veljeään. Laskin häntäni lohduttavasti kollin päälle. ”Ei hätää.” kuiskasin ja silitin häntä hännälläni. Hetken päästä Pyörresielu nousi seisomaan. Hän sanoi minulle menevänsä katsomaan Aamutassua. Nyökkäsin ja jäin katselemaan kumppanini perään. ’En voi uskoa vieläkään…
