Kuolonklaanin tarinat
345 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Pimentovarjon tapa puhua nosti nuoren soturin karvat pystyyn. Hän oli luullut emoaan erilaiseksi, mutta toinen olikin yhtä hyödytön mitä eilispäivän riista. Kaamoskukka ei vastannut naaraalle mitään, vaikka toinen olikin täysin oikeassa. Hän seisoi tasan vain itsensä puolella. ”Mitä sinä muka tiedät minusta?” Kaamoskukka naukaisi matalalla…
236 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Tottahan toki.” kehräsin ja kosketin hännälläni Pyörresielun korvaa. Kolli katsoi minuun lämpimästi. ”Ihanaa, kun olet soturi. Voimme tehdä niitä pentujakin..” haaveilin. Yhtäkkiä säpsähdin. Olinko puhunut Pyörresielulle pennuista? ”Siis on mukavaa kun olet soturi.” sanoin nopeasti peittääkseni virheeni. Pyörresielu kehräsi ja asettui makaamaan aukiolle. ”Toivetassu ei…
343 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora En pitänyt tavasta, jolla Kaamoskukka puhui minulle. Hän tosiaan vaikutti aavistelevan jotain, ja vaikka nuori soturi olikin oikeassa, en tietenkään antaisi hänen tietää sitä. ”Me emme ole samalla puolella, Kaamoskukka”, vastasin harmaalle kollille. ”Sinun pitäisi se tietää, sillä olet kovin samanlainen kissa kuin minä. Kuten…
1322 sanaa | 29 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Untuva Monien muiden kuolonklaanilaisten tavoin Tuimakatse oli valvonut kokonaisen yön päällikön vierellä. Koko elämänsä ajan hän oli päällikköä kunnioittanut, joten oli enemmänkin kuin oikein hyvästellä toinen kunnolla. Punatähti oli ollut klaanin johdossa jo silloin, kun Tuimakatse oli vasta opetellut elämän saloja pentutarhalla. Tietysti Punatähti oli ollut…
208 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Heräsin vuoteestani. Pennut halusivat taas ulos. ’Eivätkö he voi koskaan keksiä mitään täällä sisällä? Olen minä ikikuningatar, mutta en koko ajan halua olla vahtimassa!’ ajattelin hieman ärsyyntyneesti. Tiesin kuitenkin, että kasvavat pennut tarvitsivat ulkoilua. Näin Lehtituulen omahyväisen ilmeen, kun laahusrin heidän luokseen. Väläytin Lehtituulelle vihaisen…
418 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Sirius Katsoin Latvaruusua silmiin. ”Oikeastiko?” kysyin hiljaa. Unelmani oli toteutumassa. Latvaruusu pyysi minua kumppanikseen! Vaikka…ehkä se olikin vain vitsi? Yritin olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa. ”Niin. Loiskevarjo, olet tehnyt vaikka mitä. Siitä minä pidän.” Latvaruusu vastasi. ”Hei Latvaruusu, minne me menemme?” kuulin Pyräkkäpirun kysymyksen. Latvaruusu harppoi nopeasti…
348 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kaamoskukka tarkkaili sisaruksiensa reaktioita asiaan tyynesti. Hän suhtautui asiaan sen vaatimalla vakavuudella, mutta halusi tietää puhuiko hänen emonsa todella totta. Pimentovarjo ei ollut turha veren vuodattaja. ”Pitääkö kunnon soturin todella tappaa voidakseen pitää meidät turvassa? Miten me voimme luottaa sinuun tämän jälkeen?” tummaturkkinen kollikissa kysyi…
477 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Tätä päivää Jääviilto oli odottanut siitä lähtien, kun Punatähti oli kuollut. Viimein hänen haavansa oli jo sen verran parantunut, että hän pääsisi pois yrttien katkuisesta, kolkosta parantajan pesästä. Punaturkkinen kolli oli repinyt viimeisetkin hämähäkinseitit irti kaulastaan. Hänen oli itse vaikea nähdä taistelusta tulleita haavoja, mutta…
305 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Kyyneleet polttelivat minunkin silmiäni, kun kuuntelin Pyräkkäpirun vihan ja surun värittämiä sanoja. Olisin halunnut lohduttaa häntä, kertoa hänelle, ettei hänen isänsä ollut kuollut enkä ikimaailmassa kykenisi tappamaan häntä, mutta se ei ollut vaihtoehto. Sen sijaan pakotin ilmeeni suurin ponnistuksin vakavaksi mutta tunteettomaksi. ”Rakastatko sinä meitä?”…
623 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kaamoskukka ei tiennyt mitä ajatella viime hetken tapahtumista. Ensin hän oli ollut osallisena Punatähden murhaan yhdessä emonsa ja Jääviillon kanssa. Kolli vilkaisi lapaansa, jota koristi pitkä arpi muistona tapahtuneesta. Ja juuri äsken hän oli saanut kuulla emonsa tappaneen Turmaloikan, hänen isänsä! Oikeastaan soturia ei paljoa…
