Kuolonklaanin tarinat
171 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Katselin sisartani suoraan silmiin pahoitelvan näköisenä. ”Anteeksi, lainepentu lupaan olla varovaisempi vastaisuudessa”, mau’un anteeksipyytävästi sisarelleni. Lainepentu katseli minua silmissä loistaen noin silmänräpäyksen aijan välitävästi mutta se peityi jonkin muun tunteen alle jota en nyt osannut tulkita. Kosketin sisareni kuonoa nopeasti ja käänsin katseeni klaanin paranajiin…
647 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sulkavirta asteli raskain askelin ulos sotureiden pesästä. Yllätyksekseen ensimmäinen näkemänsä asia pesän ulkopuolella oli valkea maa. Naaras pysähtyi ja höristi korviaan. Hänen kellertävän vihreä katseensa kohosi taivaalle, josta edelleen leijaili maahan hentoja, valkeita lumihiutaleita. ”Lehtikato on saapunut”, naaras henkäisi hiljaa itsekseen. Hän oli niin ajatuksissaan,…
157 sanaa | 4 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Lonkero Näin kuinka helakanpunainen veri norui pieninä puroina Virtaviiman kylkiä pitkin. Hänen raidallinen karvansa repsotti epäsiistinä verisen paakkuuntuneena ja ihosta irti nyhdettynä, kuin epäonnistuneen kynimisyrityksen seurauksena. Tyttäreni rännän kastelema turkki sai hänet näyttämään vielä surkeammalta. Akuuttia hengenvaaraa ei ollut, mutta silti jälki oli pahaa ja…
392 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Lampiväre kuunteli sisartaan tarkasti. Hän oli aina pitänyt Lätäkkölempeä älykkäänä, mitä tämä olikin. Kaikki, mikä hänen siskonsa suustaan pääsi, tuntui aina tärkeältä, harkitulta ja oikealta, ja Lampiväre vastaanotti kaikki soturin mietteet suurella mielenkiinnolla. Hänen siskonsa oli varmasti oikeassa siinä, että heidän vanhempansa toivoivat sisaruskolmikon löytävän…
851 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Istuskelin soturien pesän edustalla, tattihalla oli halunnut olla aamun yksin joten olin antanut kumppanini mennä. Minulla tosin oli tylsää vain istuskella tekemättä mitään mutta en voinut saalistamaan taikka partioimaankaan voinut mennä.. En ilman ketään puhdasveristä kissaa ja se ärsytti minua.. Miksi isäni pitikin olla kotikisu..!…
186 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Pyöriskelin ja hyöriskelin pedissäni. En saanut enää herättyäni unta. Päätin koittaa ulos leiristä. “Voitko lopettaa. En saa unta”, Lainepentu naukui mumisten. Tuhahdin ja kellahdin selälleni. Mieleni heitti minua ajatuksesta toiseen. Koitin saada ajatukset kuriin mutta se ei onnistunut. Odotin, että kuulin Lainepennunkin unisen tuhinan ja…
393 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Jääviillolle oli jäänyt yllättävän hyvä kuva aiemmasta keskustelustaan Pimentovarjon kanssa. Vaikka naaras olikin suoraan sanottuna raivostuttavaa seuraa, hän sentään tuntui ymmärtävän Jääviillon todellisen arvon. Kenties mustaturkkinen naaras pelkäsi, että Jääviilto veisi hänen asemansa. Kuten he olivat edellispäivänä sopineet, Pimentovarjo ilmoitti heidät partioon Kyyhkypyrähdyksen ja Leppävarjon…
1010 sanaa | 22 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Lainepentu tunsi kolkkoa mielihyvää nähdessään kyynelten kihoavan oppilaan silmiin. Hän yritti änkyttää vielä jotain, mutta ei saanut täyttä lausetta ulos suustaan ja juoksi pois pesästä. Lainepentu purskahti kehräykseen ja sulki silmänsä omahyvästä. Sitten hän kuitenkin tajusi, että alusia ei oltu vaihdettu. Hän päästi pienen ärtyneen…
452 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Tuiskupentu oli mielissään mäyränselässä, mutta he vaihtoivat leikin pian hippaan. Hiljaisuustassu sai pennun nopeasti kiinni, mutta tämä kompastui ja kolli saattoi nähdä tämän katseessa kivun. “Sattuiko sinuun?” kolli kysyi huolestuneena ja kyyristyi pennun eteen, jotta olisi samalla korkeudella kuin hän. “Ei”, Tuiskupentu naukaisi ja katsoi…
199 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Lepakkohuudon täytyi pinnistellä estääkseen nauruaan, kun Hilleripilvi juuttui kuoppaan, johon oli saalistaan jahdannut. Hän kuitenkin tiesi hyvin, että se ei ollut naurun asia. Hänen saalistusparinsa oli jumissa kolossa ja heiltä kului kallisarvoista aikaa siinä. Lepakkohuuto asettui kolon suun vierelle ja alkoi kaivaa sitä varovasti Hilleripilven…
