Kuolonklaanin tarinat
273 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Fasaanit olivat Hilleripilven mielestä komeita lintuja. Niiden kirjava sulkapeite oli vaikuttava näky, ja ne liikkuivat metsässä ylväästi tepastellen kuin olisivat omistaneet koko paikan. Harmi vain, että kissat olivat ravintoketjussa niitä ylempänä; niiden kauniit sulat päätyisivät aterian jälkeen jonkun petiin pehmukkeiksi. Hilleripilvi hiipi ketterästi ja ääneti…
368 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Huohotin väsyneenä leikistä. Pieni kehoni ei ollut yhtä kestävä kuin ison soturin. “Oletko jo väsynyt?” Tulisielu kysyi lempeästi. Nyökkäsin. “Voisin ottaa tähän väliin nokoset. Kiitos, kun leikit minun kanssani”, sanoin ja nyökkäsin taas nyt kunnioittavasti esittääkseni samalla hyvästit. “Hei sitten”, soturi naukui iloisen oloisena ja…
382 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Lainepentu jakoi saaliin sisarensa kanssa ja pian sen jälkeen poistui parantajan pesästä tämän pyynnöstä, vaikka olisikin halunnut jäädä vielä vahtimaan tätä ja varmistamaan, että kaikki oli hänellä hyvin. Nuori siniharmaa naaras antoi katseensa haravoida leiriä, mutta ei keksinyt mitään tekemistä itselleen. Hän olisi todella halunnut…
184 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Olin nauttinut omasta rauhastani leirin pääaukiolla, kun huomasin Loskalauhan lähestyvän minua. Olin jopa hieman harmissani ja ärsyyntynyt, kun huomasin mustaturkkisen nuoren kollin tulevan juttelemaan minulle. Hän avasi keskustelun tervehtimällä, jonka jälkeen hän kysyi miten minulla ja tyttärilläni meni. Lampiväre, Lammikkoloikka ja Lätäkkölempi olivat palanneet muiden…
180 sanaa | 5 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Elandra Lätäkkölempi nyökytteli päätään. ”Oli suuri kunnia saada niin iso tehtävä isältä”, naaras naukui rauhallisella äänellä ja viittasi heidän tehtäväänsä Eloklaanin vartijoina, ”mutta kieltämättä kotona oleminen on ollut mukavaa. Toki siihen meni hetki totutella, ettei meidän täytynytkään enää tarkkailla muita taukoamatta. Olen yrittänyt keskittyä itseeni…
278 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Lepakkohuuto nyökkäsi, kun Hilleripilvi ehdotti tapaa saalistaa fasaanin. Hänelle suunnitelma siitä, että toinen soturi säiköyttäisi fasaanin häntä kohden ja hän nappaisi sen kuulosti hyvältä. Hän ajatteli jo mielissään muiden kissojen ilmeitä, kun he kantaisivat sen sisälle leiriin yhdessä. Siitä ainakin riittäisi heille syötävää hetkeksi. “Lähdetään….
220 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Makoilin sammalpedillä ja liikutelin kokeeksi vähän tassuani. Saisin mennä jo piakkoin takaisin pentutarhaan. Nousin Hitaanloisesti istumaan ja odotin lupaa lähteä takaisin pentutarhaan. Huomsin yllätäen sumutuulen ja päätin kysyä asiaa. ”Saanko mennä nyt takaisin pentutarhaan?”, kehräsin kysyvästi. Sumutuuli katseli minua hymyillen. ”Saat mennä kunhan et rasita…
277 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Hiljaisuustassu tassutteli Aamuraidan vierelle. Hänet oli määrätty aamupartioon ja naaras sattui olemaan samassa partiossa. Se kelpasi valkoruskealle kollille hyvin. Aamuraita vaikutti hänestä ihan mukavalta kissalta. “Huomenta Aamuraita!” kolli tervehti soturia kunnioittavasti ja nyökkäsi tälle. Aamuraita hymyili hänelle. “Hyvää huomenta Hiljaisuustassu! Kuinka koulutuksesi on sujunut?” musta…
303 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Talustelin muka horjahtelevinani eteenpäin säröpentu selläsäni kunnes pyllähdin maahan ja tunsin kuinka säröpentu liukui närkästyneen oloisena alas selästäni. ”En jaksa enään olla mäyrä.. Siis voin olla yhä mäyrä mutta en jaksa enään kanniskella sinua ympäri leiriä enään yhtäkään kertaa”, mauuin. Säröpentu sirristeli silmiään edessäni ja…
182 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen Katselen sisartani hymyillen ja aloin syömään oravaa kunhan lainepentu oli antanut sitä minulle. Haukasin pari palaa ja aloin pureskella vilkuilen aina välillä parantajien touhuja. Käänsin kuitenkin pääni lopulta enkä enään kääntynyt vilkuilemana parantajien touhuja vaan työnsin puolisyödyn oravan lainepennulle. ”Syö sinä loput”, mau’uin hymyillen sisarelleni…
