Eloklaanin tarinat
161 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kissojen virratessa leiriin minun teki mieli juosta pakoon. En pitänyt suurista kissa joukoista varsinkaan sodan jälkeen. Sota oli turmellut kasvoni täysin ja lisäksi jättänyt jonkinlaiset traumat minuun. ”Mitä sinä olet tehnyt näiden kuiden aikana? Oletko pysynyt poissa vaikeuksista?” Karjuvirneen kysymys yllätti minut. “Ai joo. Öö……
209 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Olin kamalan kiitollinen siitä, että Tähtimötaivas lupasi olla hylkäämättä minua. Tuntui hyvältä tietää, että edes yksi kissa oli valmis pysymään rinnallani, vaikka samalla minua pelotti. Tähtimötaivas ei voinut luvata, etteikö hänkin kuolisi. Pakotin kasvoilleni kiitollisen, hennon hymynkaltaisen kohdatessani taas nuoren soturin katseen. ”Kiitos. Se merkitsee…
290 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Katsoin soturia suoraan silmiin. Räpyttelin kyyneliä silmistäni kunnes en jaksanut enää. Pian Karjuvirneen katse osui omaani. En tiennyt mitä sanoa. Minä tarvitsin hänet tuekseni mutta en ollut villeimmissäkään kuvitelmissani uskonut, että hän tarvitsi myös minut. Olin ajatellut, että olin yksi iso riippakivi: kokoajan häiritsemässä ja…
255 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Sodan jälkeinen aika oli samaan aikaan ollut yksiä elämäni kauheimmista, mutta myös parhaimmista. Muistikuvani taistelun lopusta olivat olemattomat. En ollut vieläkään täysin varma siitä, kuka minut ja Kultasiiven oli pelastanut ja johdattanut parantajat luoksemme, mutta me olimme selvinneet. Olimme viettäneet yli puolen kuun ajan yhdessä…
258 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Pidin katseeni visusti maassa kuunnellessani Tähtimötaivaan sanoja. Vaikken nähnyt soturin kasvoja, saatoin vain arvata niillä olevan surullinen, epätoivoinen ilme. Nuorempi soturi kuulosti siltä, kuin hän oli purskahtamassa hetkenä minä hyvänsä itkuun. Se sai oloni entistä surkeammaksi. Olin unohtanut Tähtimötaivaan täysin, kun olin uponnut omaan suruuni….
268 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kesken rauhaisan juttutuokion Kortepennun kanssa, paikalle oli kävellyt meitä sivulta seurannut kuolonklaanilaiskissa. Mustaturkkinen Pimentovarjo näytti siltä, ettei hänen asiansa koskenut Kortepentua, joten pyysin valkoturkkisen pennun poistumaan paikalta. Tunsin jännittyväni, vaikkei syytä pitäisi olla. En ollut rikkonut yhtäkään sääntöä, kaikki Kortepennulle kertomani asiat olivat täysin sallittuja….
492 sanaa | 13 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu Kyhjötin jossain leirin reunalla käpälät alleni vedettyinä ja silmät puoliummessa. Ilta-aurinko värjäsi taivaan punertavaksi, ja sen heikko kajastus ylettyi juuri ja juuri aukiolle. Kissoja tuli ja meni, mutta minulla ei ollut kiire mihinkään, sillä Pimentovarjo ei ollut laittanut minua enää tänä iltana mihinkään partioon….
475 sanaa | 12 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Aurinko lämmitti mustaa turkkiani luoden tuulessa huojuvia varjoja Eloklaanin leirin ylle. Ilmavirta ei tuntunut enää viileältä, vaan se oli hellä ja lämmin: viherlehti oli selvästi saapumassa. Se kelpasi minulle hyvin. Olin aina vihannut lehtikadon koleita kelejä ja klaanissa vallitsevaa synkkää tunnelmaa. Viherlehden aikaan oli…
371 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Kuutamolaine hidasti sydämenlyöntejään liikkuessaan ääneti aluskasvillisuuden seassa kohti saalistaan. Jänis mussutti ruohotuppoa muutaman hännänmitan päässä hänen edessään, käännellen valppaasti suuria, pitkiä korviaan. Jos hän tekisi yhdenkin virheliikkeen, saalis olisi menetetty. Hän ajatteli huolella etukäteen jokaisen käpälänaskelensa ja varmisti, ettei hänen häntänsä osunut pensaiden oksiin. Hän…
