Eloklaanin tarinat
162 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Käärmetassu katsoi minuun kysyttyään miten minun päiväni oli sujunut. Tosiaan en ollut ehtinyt tehdä oikein mitään. “Olin eilen niin pitkään harjoituksissa, että heräsin vasta äskettäin”, kerroin lyhyesti. En jaksanut alkaa selittää unestani vaikka olisi tehnyt mieli, sillä se ei välttämättä olisi ollut paras tapa tutustua…
162 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Pilkukas kolli nauroi minulle ja tervehti minua. “Sattuiko sinuun?” hän kysyi, kun kompuroin ylös. “Ei suinkaan. Olen tottunut rämähtämään naamalleni”, naurahdin ja siistin hieman kosteaa turkkiani, johon oli tarttunut kaikenmoista moskaa. “Näytit olevan yksin ja kun minulla ei sattunut olemaan juuri nyt mitään seuraa ajattelin…
306 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Olin harjoitusten jälkeen niin poikki, että onnistuin juuri ja juuri tallustamaan pesään. Käydessäni makuusijalle makaamaan nukahdin miltei heti. Avatessani silmäni huomasin olevani ihan jossain muualla kuin omalla makuusijallani Eloklaanin leirissä. Lunta tuprutti taivaalta ja kylmyys tykytti luissa ja ytimissä. “Salamanteri?” Jupiterin ääni kantautui korviini tuulesta…
560 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Lehtomyrsky sanoikin, ettei ollut tiennyt minulla olevan emo. Katsoin häntä vaivaantuneena. *Tietenkin minulla on emo senkin hölmö karvapallo! Hän vain ei ole täällä…* mietin. Sen jälkeen Lehtomyrskyn keskustelu alkoi lähteä tassuista, sillä hän kysyi oliko emoni kuollut ja sitten alkoi hölöttää tähtiklaanista. Katsoin naarasta kauhistuneena…
1054 sanaa | 27 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Kuuntelin silmät siristettyinä Pohjaharhaa. En ollut varma, halusinko luottaa siihen, ettei hän todellakaan tiennyt mitään. Oli vaikea uskoa, etteikö Väärävarjo olisi halunnut kertoa pojalleen edes jotain emostaan: jotain hänen persoonastaan, jotain heidän tarinastaan. Toisaalta Pohjaharha ei ainakaan minun korvaani vaikuttanut valehtelevan. ”Tietysti klaanin varapäällikkönä…
229 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Istuskelin Aurinkoroihun rinnalla aukiolla. “Olen ajatellut yhtä asiaa”, sanoin hiljaa. En halunnut rikkoa rauhaisan hetken tuntua puhumalla turhan kovaan ääneen. “Kerro toki”, Aurinkoroihu naukui ja katsoi minua. “Haluaisin lisää pentuja. Edes yhden pentueen”, sanoin. Yhdessä unessani olin nähnyt pienen pennun mutta en muistanut unesta muuta….
485 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ampiainen ”Jaah… ajattelin vain untani. Unessani emoni tuli tänne”, käärmetassu kertoi. ”Emo? En tiennyt että sinulla on emo…”, hämmästelin. Käärmetassu näytti vaivautuneelta ja hän vetäytyi kauemmas minusta. Lähestyin naarasta huolestuneena ja miettin olinko sanonut jotain pahaa? Minua harmitti että olin saanut käärmetassulle vaivautuneen oloon… ”A-anteeksi…” Mumisin…
215 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Parempaan suuntaan muuttunut tilanne vaihtui hetkessä suorastaan katastrofaaliseksi. Tarkoitukseni piristää Tähtimötaivasta oli epäonnistunut selvästi täysin. Yhtäkkiä naaras oli mennyt aivan kummalliseksi ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, tämä oli painanut katseensa maahan ja alkanut itkeä. Myös minun oloni muuttui epämukavaksi nähdessäni, miten huonosti Tähtimötaivaalla näytti…
254 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kujekulta istuskeli Järviloisteen kanssa aukiolla. Hentoinen tihkusade oli kastellut kaksikon turkit kosteiksi, mutta soturien pesässä kyhjöttäminen ei kiinnostanut naarasta. Hänellä oli tylsää, niin sanoinkuvailemattoman tylsää! Kujekultaa ärsytti se, että hän oli menettänyt vapautensa ja joutui elämään kuolonklaanilaisten sääntöjen mukaan. Naaras oli kuitenkin tullut yllättävän hyvin…
188 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Nyökyttelin hiljaa, kun Karjuvirne seposti siitä miten meidän pitäisi oppia nauttimaan elämästä vaikka tilanteemme oli mikä oli. Ihannoin hänen positiivista asennettaan. Hymyilin ihan hiukan, niin vähän etten edes tiennyt näkikö kolli sitä. “…olisin iloinen, jos voisimme opetella sitä yhdessä.” Menin ihan sanattomaksi noista sanoista. Vilkuilin…
