Eloklaanin tarinat
211 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Talvikkipentu makoili emonsa vierellä ja näykki tassukarvojaan tylsistyneenä. Hän halusi olla heti oppilas eikä odotella ikuisuutta. Hänestä tuntui, että hän olisi ollut pentuja sata kuuta, kohta hänestä tulisi klaaninvanhin. Naaraspentu nurisi itsekseen, mutta Minttuliekki tuuppasi häntä parempaan asentoon ja nousi istumaan, kun huomasi mustaturkkisen oppilaan,…
198 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ansku Yövarjo tassutteli rauhassa ympäri leirin puissa ja seurasi alhaalla olevia muita kissoja, musta kissan jäänsiniset silmät tarkkailivat että mitä oikein kaikki tekivät. Eniten naarasta kiinnosti kaikki soturit joita tämä seurasi jos ei osannut katsoa tarkasti niin tuota naarasta ei edes saattaisi huomata puussa, Yövarjo jatkoi…
350 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Talvikkipentu katseli tarkkaavaisesti Tuulitassun, Pilketassun ja Salamatassun taisteluharjoituksia. Kolmikko harjoitteli leirissä, joka oli naaraspennun mielestä mainio juttu. Hän voisi oppia ja olla näin muita parempi oppilas. Kilpailuhenkisenä ja kunnianhimoisena kissana hän halusi omistaa etulyöntiaseman. Pitäisi harjoitella ahkerasti, niin hän voisi seurata isänsä tassunjälkiä päälliköksi asti….
505 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskakajo askelsi Nokkospilven takana pää hieman riipuksissa. Kharon oli lähtenyt jo ties kuinka monta kuuta sitten, ei kolli edes jaksanut laskea. Hän ei kuitenkaan ollut entisellään ystävänsä lähdön jälkeen ja oli vain vetäytynyt kuoreensa. Nyt kuitenkin hänelle oli nimitetty oppilas ja Lieskakajon olisi pakko ryhdistäytyä…
393 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kimalaispentu kyhjötti emonsa Korppisiiven hännän lähettyvillä. Oppilasmenot lähestyivät kaikilla muilla paitsi hänellä. Mesitähti ei taatusti antaisi hänelle oppilasnimeä, ei ainakaan vielä! Ampiaspentu ja Mehiläispentu olivat lähes jo valmiita sotureita neljän jalkansa kanssa. Hänestä oli ihan typerää, että Tähtiklaani oli unohtanut hänen jalkansa johonkin matkan varrelle….
223 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Leimusilmä työnsi päänsä ulos pesästä. Ulkona oli vielä hämärää, mutta aukiolle oli kerääntynyt jo käpälällinen sotureita ja oppilaita valmistautumaan päivän askareisiin. Eri puolilta leiriä kuului heräilevien kissojen ääniä. Pakkanen nipisti Leimusilmän nenänpäätä; hänen katsoessaan tarkemmin ympärilleen, hän huomasi leirin ylle kertyneen kuuran. Merkit lehtikadon saapumisesta…
225 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Olisin voinut kiljua riemusta, kun Kultatassu suostui ehdotukseeni! ”En tietenkään. Ihan nopeasti vain!” hihkaisin vastaukseksi naaraalle. Käännyin katsomaan pentutarhan suuntaan. Mehiläispentu ja Kimalaispentu istuivat emomme vierellä. Mehiläispentu näytti kertovan jotakin, kun emo ja Kimalaispentu kuuntelivat niin tarkkaavaisesti. Välillä emon vaaleanvihreä katse harhautui minun ja Kultatassun…
159 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora En oikein pitänyt Ampiaispennun ehdotuksesta. Pentuna minuakaan ei ollut päästetty leirin ulkopuolelle, siitä huolimatta, että olin melko kypsä ja vastuullinen ikäisekseni, vaikka itse sanonkin. Toisaalta syynä oli saattanut olla vain se, ettei kukaan ehtinyt näyttämään reviiriä minulle; sotureilla ja oppilaillakin oli tärkeämpää tekemistä kuin jonkun…
156 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Hymyilin veikeästi Kultatassulle. Olin aina pitänyt häntä sellaisena ystävänä, johon pystyi tukeutumaan aina. Hän oli aina auttanut kaikkia parhaansa mukaan. Olin aika varma, että hän siirsi suuren vastuunsa nyt minun harteilleni. Se oli äärimmäisen suuri kunnia, ja tekisin kaikkeni ollakseni sen arvoinen. ”Minä lupaan huolehtia…
189 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Ampiaispennun kysymys sai hymyn nousemaan kasvoilleni. Oli mukava tietää, että minulla oli ystäviä, jotka tulisivat ikävöimään minua. Olin ollut itse asiassa hiukan huolissani siitä, kasvaisimmeko pentujen kanssa erillemme. Ainakin Ampiaispentu pysyisi ystävänäni. ”Tietysti, tulen joka ikinen päivä!” vakuutin pennulle, joka näytti helpottuneelta. ”Eivätkä muut oppilaat…
