Eloklaanin tarinat
232 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Hiilihampaan kehut tuntuivat hyvältä, vaikka hän liioittelikin aika paljon. Tiesin, etten ollut mikään mestariuimari, eikä minusta koskaan sellaista tulisikaan. Olin kuitenkin antanut jokaiselle harjoituskerralle kaikkeni, aivan sama mitä me opettelimme. Harjoitukset päättyivät, ja Hiilihammas lähti suunnistamaan takaisin kohti leiriä. Matkan varrella tumma pilvipeite oli hiipinyt…
201 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Omenahuuma näytti vajonneen ajatuksiinsa. Annoin itselleni luvan tehdä samoin ja ryhdyin mietiskelemään tulevaa. Mielessäni matkasin kauas kaukaisuuteen, läpi synkkien ja pelottavien kuusimetsien, poikki avarien kukkaniittyjen, yli vuolaasti virtaavien jokien ja ympäri suurten järvien. Hymyilin hennosti ajatukselle, että sitten jonakin päivänä löytäisin etsimäni ja saisin tuntea…
253 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Talvikkipentu huiskautti suu mutrussa häntäänsä, kun Ampiaispentu väitti saaneensa sammalpallossa pisteen, vaikkei kolli ollut sitä saanut. ”Sinun pitäisi opetella säännöt, aina yrität huijata”, naaraspentu jupisi itsekseen ja ravisteli päätään paikalle tulleen Kultapennun ehdotukselle, mutta vielä enemmän Korppisiiven pojan sanoille. ”Etkä saanut, se piste kuuluu yksinomaan…
183 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Koin ymmärtäväni hyvin Harhamietteen tarvetta päästä näkemään maailmaa klaanin ulkopuolella. Matkanteko ei tulisi varmasti olemaan helppoa, etenkin kun maasto tulisi olemaan hänelle täysin uutta ja tuntematonta. Riskit olivat suuret, mutta uskoin Harhamietteen olevan asiasta tietoinen. Hänen kanssaan käymäni keskustelun jälkeen pidin häntä kaikkea muuta kuin…
454 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ron En muistanut emosta juuri mitään. En tiennyt, näinkö häntä ikinä, jos näin, en muistanut hänen ulkonäköään. Emo oli ruumiiton, hänellä ei ollut kehoa. Emolla ei edes ollut nimeä. Emoa ei ole, ei ikinä ollutkaan. Minulle hän kuitenkin oli edelleen. Emo oli lämpö ja maailman ihanin…
189 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kultapentu oli liittynyt mukaan minun ja Talvikkipennun väliseen kinasteluun, yrittäen tapansa mukaan ratkaista ongelmaa. Olimme pelanneet sammalpalloa, ja ennen kuin Talvikkipentu oli saanut pallon käpäliinsä, se oli koskettanut maata. Täten minä olin ansainnut pisteen, muttei punaturkkinen naaras tietenkään sitä tajunnut. Vaikka kertasin naaraalle sammalpallon säännöt…
402 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Lehtikato oli vaihtunut viherlehteen, ja Korppisiiven ja Minttuliekin pennut olivat kasvaneet roimasti. He olivat oppineet kävelemään, sitten juoksemaan ja lopulta riehumaan ympäri pentutarhaa niin, että heidän emoillaan oli vaikeuksia hallita viittä pikku kiusankappaletta. Minäkin olin kasvanut. Olin muita jo huomattavasti kookkaampi, ja siksi leikkiessämme olin…
240 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Oppilaani oppimisinto oli ihailtavaa. Sain olla ylpeä Pohjatassusta. Mutta joskus kieltämättä nuorukainen osasi huolestuttaa minua pakkomielteisellä asenteellaan soturikoulutusta kohtaan. Olihan toki hyvä, että hän panosti siihen, mutta hän eli parasta aikaa nuoruuttaan, jolloin oli tulevaisuuden kannalta tärkeää rakentaa luottamussuhteita muihin klaanin jäseniin ja pitää vähän…
292 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Katselin Litteäkiven viereltä, miten eloklaanilaiset heräsivät uuteen aamuun. Minttuliekki oli yhä pentujemme kanssa pentutarhalla, joten varapäällikön tehtävät olivat siirtyneet minulle. Vapaa-aikaa oli vähän, ja vietin sen mieluiten pentutarhalla kumppanini ja pentujemme kanssa. Koin olevani onnellisempi kuin koskaan. Partiot valmistautuivat lähtöön. Leirissä oli vielä aikamoinen hälinä,…
342 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Vesi hipoi vatsakarvojani, kun astelin matalaan rantaveteen Hiilihampaan perässä. Tässä kohtaa jokea virtaus oli hyvin heikko, joten se oli harjoittelulle mitä loistavin paikka. ”Oletko saanut uusia ystäviä?” Hiilihammas kysyi ennen kuin aloitimme harjoitukset. Nostin meripihkaisen katseeni mestarini suuntaan ja pudistin epäilemättä päätäni, pitäen edelleen kasvoilla…
