Eloklaanin tarinat
278 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Suurin ärsytys alkoi hälvetä, kiitos Lieskakajon. Punertava raidallinen kolli oli esittänyt Kharonille kysymyksen, joka lopullisesti vei ärsytyksen tunteen pois pennun mielestä. ”Enpä oikeastaan”, Kharon vastasi empimättä. Emo oli kertonut, että oppilaat harjoittelisivat soturiutta varten erilaisia taitoja, eikä se kuulostanut kovinkaan mielenkiintoiselta. Lieskakajo kohotti kulmiaan ja…
272 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskakajo hymyili hieman hassusti, kun pentu vaikutti olevan hämillään hänen puhetulvastaan. Toisaalta, aika usein hiljaisimmat kissat etenkin olivat. Hämmästyttihän kolliakin aina muiden hiljaisuus, joten hän oletti sen toimivan toiseenkin suuntaan. Leikkiminen kuitenkin sopi Haavepennuksi esittäytyneelle kollille, joka vilkaisi pentutarhan edustaa. Kollikin suuntasi katseensa sen suuntaan…
240 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kharon seurasi hämillään sitä, miten raidallinen kissa esitteli itsensä ja esitti kysymyksen, johon pentu ei ennättänyt vastata, kun Lieskakajo jo ehdotti leikkimistä. Kharon ei koskaan ollut leikkinyt lumella, mutta emo oli heittänyt hänelle ja Deimokselle muutaman kerran sammalpallon. Siinä kollipentu ei ollut ollut yhtä hyvä…
426 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskakajo istui vartiopaikallaan hieman väsyneenä – tai hieman enemmän väsyneenä. Valvomisen lisäksi kolli oli meinannut revetä liitoksistaan, kun oli pitänyt vain istua hiljaa ja hän oli käyttänyt kaiken energiansa valvomiseen. Kolli lähes nuokkui ja aina välillä havahdutti itsensä hereille. Nyt kunnon lumipesu tekisi terää, siinä…
201 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Valkea oppilas oli ilmaissut viettävänsä mielellään aikaa kanssani. Istuuduin alas lumeen ja silmäilin hetken ajan kissaa. Tällä oli minun tavoin valkea turkki, mutta oppilaan turkki oli harmahtavampaa kuin omani. Lisäksi tuon selkää ja niskaa koristivat harmaat raidat. Pistävän siniset silmät tuntuivat tunkeutuvan syvälle mieleeni, se…
304 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Dodock Kävelin hiljaisena, Sanomatta mitään ja välttelemällä katsomasta Mahlahallaa. Minua pelotti, Tämä varmaan kertoisi Mesitähdelle, Klaanin päälikölle, Tilanteesta. Sitten minut eroteittaisiin. Huomasin olevani jo pääaukiolla, Kun huomasin mestarini kermanvärisen turkin vieressäni. Tämä puhui minulle jotain, Mutta en saanut selvää. Katseeni oli tyhjä ja oloni pelokas. Mitä…
570 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kuljin Hiilihampaan jalanjälkiä pitkin eteenpäin, pitäen katseeni visusti Kuolonklaanin reviirissä. Isä oli kertonut, että emoni oli ollut kuolonklaanilainen. Hän ei ollut kertonut, oliko emo kuollut vai elossa. Oloni oli ristiriitainen, kun en tiennyt, mihin kuuluin. Olinko minä oikeasti kuolonklaanilainen? Ei, olin varttunut Eloklaanissa, ja luvannut…
289 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Pohjatassu oli selvästi malttamaton aloittamaan soturikoulutuksensa. Ymmärsinhän minä häntä: olin itsekin ollut joskus oppilas ja innoissani päästessäni aloittamaan uuden luvun elämässäni. Halusin tehdä Pohjatassun soturikoulutuksesta hänelle mieluisan, jotta hän voisi muistella sitä hyvillään ja monta kokemusta rikkaampana kun olisi vanhempi. ”Mennään vain”, vastasin tuoreelle oppilaalle…
397 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kharon ei ollut uskoa korviaan. Oliko emo ihan oikeasti ehdottanut, että he pääsisivät ulos pesästä? Vihdoinkin, tätä oli odotettu! Emo ja isä olivat monen päivän ajan olleet alakuloisia Ruskatassun katoamisen johdosta. He yrittivät hymyillä, mutta jopa Kharon huomasi, että hymyn taakse oli piiloutunut sietämätön ikävä…
286 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Viheryskä oli selätetty, ja Eloklaani voimistui entisestään. Viimeksi eilen olin nimittänyt kolme oppilasta sotureiksi. Kaurisuni, Lieskakajo ja Putouslaulu istuivat yhä leirin pääaukiolla hiljaa vahtien leiriä. Olin saapunut hetki sitten leirin pääaukiolle nauttimaan hiljaisuudesta. Tumma taivas oli pilvien peitossa. Pian aurinko nousisi vieden mukanaan synkkyyden, joka…
