Eloklaanin tarinat
171 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäLeiriin palattuamme Konnavarjo käski minun hakea itselleni syömistä, joten menin ja nappasin tuoresaaliskasasta oravan. Kiikutettuani sen varjoisaan kohtaan, kävin aterioimaan. Mehevä liha sai vatsani kurinan hellittämään mukavasti ja harkitsin jo toisen eläimen hakemista, mutta päädyin kuitenkin jäämään aloilleni. Pesin huolellisesti pitkää turkkiani ja selvitin siitä harjoituksissa tulleet…
464 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKatselin perhosen lentoa. Kimalaistoive oli antanut minun leikkiä siihen asti, että aurinko laskisi. Nyt naaras oli syömässä Irvikidan kanssa. Lopulta aloin juosta perhosen perässä ettei se katoaisi näköpiiristäni. En tietenkään katsonut mihin käpäläni asetin ja pian kompastuin oksaan. Katselin hölmistyneenä maan kamaralta kuinka perhonen lensi pois, enkä…
176 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäOlin huomannut nuoremman soturin alakuloisen olemuksen leirin aukiolla, joten päätin mennä ja kysyä kollilta miten hän voi. Jänötassun kuoleman jälkeen minusta oli tullut yhä enemmän ja enemmän tietoinen klaanikissojen joka päiväisestä kärsimyksestä. Tupsuturkki yllättyi kovasti, kun avasin suuni ja puhuin hänelle. Kollin olemuksessa oli paljon muutakin kuin…
169 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäTupsuturkin keltaiset silmät hapuilivat erään tietyn tummanruskean naaraan suuntaan. Tupsuturkki ei ollut jutellut naaraalle, kuin satunnaisissa partioissa, mutta hänessä oli jotain lämmintä energiaa – se lämmitti harvaturkkisen kollin mieltä. Ja naaras oli myös niin kaunis. Niinkin kaunis, että se sai hänen käpälät tärisemään ja kurkun kuivumaan rutikuivaksi….
188 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäMuistotassu oli edessäni nyt pienempänä kasana. Hän saisi kärsiä, mikäli tekisi vielä yhdenkään tyhmän päätöksen. ”Sinä et paranna meidän välejä millään klaaninvanhimpien huolehtimisvuoroilla! Voisit kenties miettiä ensikerralla paremmin mitä teet. Tällä kertaa et saa anteeksi!” Näiden pienien oppilaiden olisi hyvä oppia käyttäytymään, sillä Muistotassu oli juuri suuttuttanut…
648 sanaa | 14 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPerässäni kulkeva Rusakkotassu alkoi todenteolla ärsyttää minua. En ollut vielä sanonut naaraalle sanaakaan, sillä toivoin tämän itse puhuvan ensin, mutta ei. Rusakkotassu vain tarkkaili jokaista liikettäni kuten vaaniva kissa lehtikadon ainoaa pulskaa hiirtä. Ehkä keksisin hyvän tavan säikäyttää nuorempi oppilas pois kintereiltäni. En kuitenkaan ehtinyt juonia nyt,…
445 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//hyvin lievää mainintaa ahdistuksesta <3 “Jatkamme tai palaamme yhdessä, ketään ei jätetä”, Kortetuike naukui. Hän katsoi meitä muita ja päädyimme kaikki olemaan takaisin leiriin palaamisen puolesta. Matka ei ollut pitkä, mutta väsyneenä se tuntui vievän ikuisuuden. Heti leiriin päästyämme, painuin omille teilleni tarpeidentekopaikan kautta pesään. Oma sammalvuode…
279 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäViime päivät olin pyörinyt Rajutassun perässä tutkiskellen tuon käytöstä. Hänen käytöksensä muistutti minua veljestäni Muurahaistassusta, mutta eri tavalla. Tuo nauroi ja piti hauskaa. Halusin lähestyä rusehtavaa oppilasta, mutten uskaltanut lähteä suoraan juttelemaan. Olin hiukan peloissani, että onnistuisin jotenkin tekemään itsestäni naurunalaisen ja jäämään Rajutassun kiusattujen listalle enkä…
214 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKatsoin hieman väsyneenä Kimalaistoiveeseen. Lopulta katsoin sammalta kummastuneena. ”Mitä se sammalpallo on?” Kysyn lopulta kun en keksi sitä itse. ”Se on sellainen peli, jossa syötellään sammaleista tehtyä palloa”, naaras selitti kuin se olisi ollut itsestään selvyys. Nyökkäsin päätäni ja katsoin kuinka Kimalaistoive pyöritteli sammaleista pallon. Kun pallo…
260 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäAamun vahvimpien auringonsäteiden mukana pesään tunkeutui myös Leimusilmä. Kollin tuoksu oli käynyt minulle hyvinkin tutuksi, olinhan joutunut viettämään parantajanpesässä niin paljon aikaa parannuskeinoa etsien. “Hei, Leimusilmä. Tulitko katsomaan Sirupentua?” kysyin parantajalta hiljaisella äänellä, sillä naaraspentu tuhisi vatsakarvojeni suojissa. En halunnut herättää häntä, koska naaras oli nukkunut edellisenäkin…
