Eloklaanin tarinat
430 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKimalaistoive oli viettänyt aurinkoisen päivän Eloklaani leirissä. Aurinko oli lämmittänyt hänen turkkiaan juuri sopivasti ja Irvikitakin oli soturin velvollisuuksiltaan ehtinyt pistäytyä kumppaninsa luona. Naaras oli kiitollinen kumppanilleen. Vaikka kolli oli kiireinen soturi, teki tuo aina aikaa hänelle. Kimalaistoive oli varma, että Irvikitaa huomaavaisempaa kumppania ei voisi löytää….
165 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäYöpartio ei vienyt pitkään. Opetin Kehrätassulle kuinka rajat merkataan ja Kortetuike sekä Varpulaulu olivat paljon kahden kesken. Kun saimme rajoja merkattua hieman, palasimme jo takaisin leiriin. Partiomme todella oli ollut lyhyt, mutta ehkä se oli vain hyvä. Oli yö ja monia varmasti jo väsytti yllättävä yöllinen partio….
222 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäHelletassu oli pelastunut täpärästi – kiitos minun. Vaikka yritin leikkiä välinpitämätöntä sankaria, en voinut estää tassujani vapisemasta huohottaessamme lähellä penkareen reunaa kuusen oksan vieressä. Jos minulla olisi kestänyt hetkikin pidempään löytää sopiva oksa, Helletassu voisi olla nyt mennyttä. Sen ajatteleminen lievensi hieman vihan tuntemuksia pesätoveriani kohtaan. En…
10062 sanaa | 224 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäMuistotassu katseli hiljaa muita oppilaita, jotka keskustelivat leirissä toisilleen ja mestareilleen. Mahtoi heillä olla hauskaa. Kolli ei ollut koskaan ollut erityisen puheliasta sorttia ja eristäytyi monesti kauemmas kaikista muista. Toisinaan hän toki katui sitä, että oli päättänyt ryhtyä niin eristäytyneeksi. Hän olisi tahtonut tuntea sen saman yhteenkuuluvuuden…
548 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäIstun peloissani ja itkusta hytisten jossain. En edes osaa erottaa missä. Äänet suhisevat korvissani mitättöminä enkä tiedä mikä äänen loihtii. Kosketus lavassani havahduttaa minut suurimmasta surustani. Näen kyyneleisten silmieni alta epämääräisesti neljä minulle tuntematonta kissaa. Yksi kissoista punertavan raidallisen värinen katsoo minuun katseella jota en osaa tulkita….
318 sanaa | 8 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Olimme löytäneet Pörriäistassun. Kolli oli joutunut kiipeliin kuusen oksalle, eikä näyttänyt pääsevän alas omin avuin. Hiilihammas näytti surkealta. Hänen häntänsä oli laskeutunut maata vasten ja kollin kasvoilla häilyi huolestunut ilme. Jos suinkin olisin voinut, olisin itse kiivennyt puuhun ja auttanut Pörriäistassun alas. Mutta taatusti koko Eloklaani…
840 sanaa | 19 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäVaaleaturkkinen naaraskissa istui omasta mielestään Eloklaanin kauneimman joen pientareen varrella. Joen solina sekoittui lintujen omaan tapaan ilmentää maailman kauneutta – lauluun. Kollin keltaiset silmät hakivat pienimmätkin yksityiskohdat ja kollin suusta pääsi ihastunut huokaisu. Miksi kukaan ei ollut kertonut viherlehden olevan näin kaunista aikaa? Tuikelintu rapsutti varovaisesti kutiavaa…
2730 sanaa | 70 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)“Mihin sinä olet taas menossa?” Järviloiste mutisi matalalla äänellä ja nosti päätään unisena. Ketunläjät, olin onnistunut herättämään kumppanini. Aloittelijan moka, ajattelin ja asettelin tassuni tarkemmin, jotta en herättäisi pesän muita kissoja kumppanini lisäksi. “Käyn vain jaloittelemassa”, kuiskasin Järviloisteelle hieman äkäisesti. Metsä vastaa kuin sinne huudetaan. “Mmh”,…
250 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)“Kysy mieluummin, mitä hän ei olisi vielä tehnyt”, naurahdin kireästi samalla kun haravoin katseellani ympäristöä Pörriäistassun raidallisen turkin varalta. Viherlehden aikaan nuorukaisen olisi helppo sulautua vehreän kirjavaan metsään ruskeassa turkissaan, mikä saattaisi tehdä hänen huomaamisestaan vaikeampaa, mikäli hän tietoisesti yritti vältellä kiinni jäämistä. “Onhan hän tehnyt…
339 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPieni kehräys kumpusi kurkustani Irvikidan sukiessa turkkiani. Silmäni olivat ummessa, mutta sydämeni oli auki. “Tuntuuko tämä hyvältä?” Irvikita kysyi matalalla äänellään ja ynähdin pienesti. “Kaikki mitä teet tuntuu hyvältä”, sain sanotuksi ja painauduin kolliin yhä tiukemmin. Oloni oli ollut voimaton. Tuntui, kuin loinen olisi syönyt minua sisältä…
