Eloklaanin tarinat
431 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura “Helletassu, yritä vain uudelleen”, Varjoliekki ohjeisti rauhallisesti, mutta nuoren oppilaan kurkusta kumpusi pieni murina. Vaanimisasennon harjoittelu oli ihan hiirenaivoista! Ei klaanin mahtavimman taistelijan tarvitsisi taitaa saalistamista. “Tämä on ihan tylsää. Minä haluan taistella! Niinkuin hienot soturit. Haluan jo päästä rökittämään kuolonklaanilaiset”, Helletassu valitti ja huitoi…
346 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura “Eloklaani kieltämättä tarvitsisi lisää hyviä saalistajia. Onneksi oppilaiden pesässä on laumallinen soturinalkuja ja pentutarhakin on täynnä”, Tuikelintu naukaisi iloisesti. Jos saalistajapulaa ei laskettu, Eloklaanilla meni hyvin. Oppilaita ja pentuja oli enemmän, kuin pitkään aikaan! Vaikka lähestyvä lehtikato huolestutti Tuikelintua todella paljon, Eloklaanin tilanne antoi toivoa….
443 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kun Hellepentu katsoi parasta ystäväänsä -veljeään- silmiin, kolli suorastaan pystyi lukemaan hänen ajatuksensa. Hellepennustakin oli epäreilua, että Mesitähti ei nimittänyt kollia sisaruksineen samaan aikaan. Viime kuiden ajan Hellepennusta ja Pörriäispennusta oli tulleet erottamattomat. He olivat tehneet kaiken yhdessä. Ja nyt Mesitähti oli päättänyt erottaa heidät?!…
252 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Tupsutassun keltaiset silmät käväisivät tasaisin väliajoin Kärpästassusta. Mustaturkkinen naaras oli säikäyttänyt kollin pahemman kerran vain ilmestymällä hänen rinnalleen. “Minusta on hienoa, kun on lunta. Eikö se olekin kaunista?” Tupsutassu naukaisi ja yritti virittää heidän välilleen pientä jutustelua. Naaras kuitenkin vain nyökäytti päätään eikä Tupsutassu enää…
205 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kertoilin Kehräpennulle soturilaista ja katsoin kuinka naaraspennun silmät oikein loistivat ilosta. Olin itsekin iloinen vain katsellessani pentua. Hän loisti samaa elämänhalua kuin minä olin tehnyt pienenä. Toivoin, että välitin sitä jollain tapaa edelleen ympärilleni. Ojensin lapojani ja aloin kertoa Tähtiklaanista. Kerroin hopeahännästä ja sen sotureista…
588 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ninjanen ”Odota vain, kun pääset maistamaan kalaa”, emo sanoi hyväntuulisesti kun olimme syöneet hetken. Innostuin heti. En ollut ihan varma, mitä kala oli, tai olinko maistanut sitä ennen, mutta emon äänensävy kuulosti siltä että se oli hyvää! Tahdoin päästä maistamaan sitä! ”Mistä kalaa saadaan?” kysyin innoissani….
304 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lehtisateen alku oli ollut yhtä väriloistoa, mutta nyt tilanne oli päinvastainen. Lehtisateen loppu oli ajanut metsän värittömään tilaan. Naaraan ei tarvinnut kuin vilkaista aukiolle. Jep, todella väritöntä ja harmaata. Punaturkkinen naaraskissa asteli ulos oppilaiden pesästä. Salviakatse oli ilmoittanut eilisen iltapartion jälkeen olevansa seuraavan päivän kiireinen,…
224 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kerroin Kehräpennulle kuningattarien, klaaninvanhimpien ja pentujen syövän ensin ja pentu rauhoittui hieman. Hän näytti silti hiukan syylliseltä ottaessaan hiiren tuoresaaliskasasta. Lupasin kertoa soturilaista ja Tähtiklaanista lisää, kun olisimme syöneet. Katsoin huvittuneena, kun pentu melkein kompasteli suussaan olevan hiiren häntään. Ohjasin pennun pentutarhan edustalle, jossa saisimme…
309 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ninjanen “Oliko sinullakin mestari?” kysyin emolta katsellen tätä suurilla, oransseilla silmilläni. “Oli, minun entisen mestarini nimi on Hiilihammas. Hän sattuu olemaan myös minun isosiäni, joten on sinullekkin sukua”, tässä vaiheessa katseeni alkoi taas kiertää leiriä. “Pitääpä pistää muistiin, että esittelen teidät toisillenne. Hiilihammas on varmasti iloinen…
373 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Katselin Hellepennun viereltä, miten Tupsutassu ja Kiurutassu kantoivat suuria tuppoja sammalta mukanaan Mesitähden pesään. Olin vaikuttunut siitä, kuinka sammalet eivät osuneet kertaakaan maahan oppilaiden kuljettaessa niitä. He olivat käärineet kantamuksensa taidokkaasti rullalle niin, että saattoivat kantaa ne siisteinä paketteina perille. Tuhahdin itsekseni ja pyyhkäisin tassullani…
