Kuolonklaanin tarinat
181 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Valkoisia, höttöisiä hiutaleita alkoi leijailla harmaalta taivaalta tummalle turkilleni. Istuin kiven päällä ja tuijottelin puiden latvoja ajatuksiini uppoutuneena, kunnes havahduin. Aistin ilmassa anarkian tuntua. Kurkistin uteliaasti alas kiven päältä ja erotin juuri ja juuri Katajanoen oranssivalkoisen turkin kiven varjossa. Naaras oli käynyt makaamaan ja kuulosti…
288 sanaa | 7 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Minua olisi huvittanut Kaamoskukan käytös isänä ja kumppanina, jos se ei samalla olisi ollut niin surullista. Hänen Hämärähallalle luotu, kaiketi rakastavaisen näköiseksi tarkoitettu hymy oli epäaito ja kolkko. No, Kuolonklaanissa oli muitakin kumppanuuksia, jotka pohjautuivat rakkauden sijaan sopimukseen – en käynyt siis tässä asiassa…
306 sanaa | 8 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Aura Kaamoskukan leukapielet kiristyivät hieman. Häntä ärsytti, että Pimentovarjoa ei voinut kiinnostaa vähempääkään hänen kertomansa. “Oletko katsonut pennuilleni mestareita? Haluan heille hyvät ja varmasti sinäkin haluat, että sukulaisesi saavat ansaitsemaansa koulutusta. Ehkä sinä voisit itse ottaa jonkun? Tai Hilleripilvi?” Kaamoskukka kysyi Pimentovarjolta ja vilkaisi naarasta…
221 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lillukkapentu tuijotti Loskalauhaksi esittäytynyttä kollia vaativasti. Naaraan makuun kollilla kesti aivan liikaa miettiä leikkejä. Oliko kolli niin vanha, että hän ei muistanut mitä leikkejä hän oli leikkinyt pentuna? Naaraan häntä nousi terhakkana pystyyn. Heijastus? Outo leikki! “Tietenkin olen!” Lillukkapentu ilmoitti topakasti, vaikka se ei ollut…
209 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Letkautin hauskan vitsin ja menin sitten taas hiljaiseksi. Yritin keksiä miten jatkaisin, mutta Lepakkohuuto päätti puhua. Lepakkohuudon hermostunut jalkojen steppaaminen ei helpottanut oloani. “Haluan. Tai siis haluan, jos sinä haluat. En halua, jos sinä et-” “Selvä sitten. Minä juoksen nyt partioni kiinni. Jutellaan myöhemmin lisää”,…
188 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Kamomillapyörre myönsi, ettei hän oikeastaan ollut iloinen Syöksyaskeleen kanssa. Asia ei oikeastaan niinkään paljoa yllättänyt Hiljaisuusvarjoa. Heidän suhteensa oli tuntunut hieman toksiselta ja huonolta. Hiljaisuusvarjo kuunteli tarkkaan, kun Kamomillapyörre kuitenkin sanoi sen olevan hänen oma päätöksensä ja oli hänelle oikein maksaa siitä. Valkoruskea kolli ei…
153 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Käärmis Rosmariinikynsi päätyi kysymään Lepakkohuudolta mitä he nyt olivat. Totta puhuttua Lepakkohuuto ei tiennyt itsekään. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä he nyt olivat ja mitä heidän kuului nyt elämän kanssa tehdä – saati sitten toistensa. “En minä tiedä!” Lepakkohuuto hymähti ärtyneenä. “Mitä sinä haluat olla!?…
318 sanaa | 8 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Auroora Kuuntelin ilmeettömänä Kaamoskukan selontekoa hänen elämänsä viimeaikaisista tapahtumista. Tietysti välitin poikani kuulumisista, mutta siitä en ollut varma, kertoiko hän ne minulle aidosta yhteyden halusta. Kaamoskukan uutisissa haiskahti kehuskelu, muistipa hän yhdistää Hilleripilvenkin itseensä. Tuntui, että tälläkin keskustelulla oli hänelle jokin tavoite. En ollut Kaamoskukan…
224 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Katsoin silmät kavenneina Pyräkkäpirua, joka oli laittanut minut keksimään pennulle viihdykettä. Mokomakin! En minä ollut mikään leikkisetä. Pieni Lillukkapentu kuitenkin katsoi minua odottavaisesti, joten vaihtoehtoja ei jäänyt. Pengoin pentuaikojen muistojani, ne olivat täynnä Salamasielun virnettä, sitä, jonka hän oli kantanut mukanaan tähänkin päivään asti. Veljeni…
237 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Tassutin Säihkysielun rinnalla metsässä. Turkkimme koskettivat toisiaan, kun polku oheni. Pian polkua ei enää ollutkaan. Katsahdin toiseen kolliin ilkikurisin ilmein. Kosketin häntä kuonollani kaulaan. “Ota kiinni, jos saat!” sanoin iloisesti. Säihkysielun jo ennestään loistavat silmät pilkahtivat iloa ja innostusta. Lähdin juoksemaan. Tiesin, etten voittaisi minua…
