Eloklaanin tarinat
154 sanaa | 4 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Healer Doctor //öm lehto// Juoksin lehtotassu perässäni. ”Emmekö ole jo liian kaukana?” Lehtotassu mau’kui hermostuneesti. Huokaisin. ”Pyh. Haluan koetella rohkeuttasi karkaamalla klaanista!” Murahdin. Lehtotassu säikähti ja astui taaksepäin. ”Mehän kuolemme!” ”Minä suojelen sinua.” Sanoin pilkallisesti. ”Minä osaan kyllä jo hyvää itsepuolustusta…” Lehtotassu mutisi. Nyökkäsin innostuneesti….
154 sanaa | 4 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Käärmis Heräsin pitkään haukotellen. Tajusin, etten nukkunutkaan yksin omalla pedilläni. Muistin eiliset tapahtumat ja minua nolotti hieman. *Nyt Sypressikuiske ajattelee, että olen kauhea itkupilli!* ajattelin ja laskin pääni. Hyvää huomenta. Miten sait nukuttua?” naaras naukui viereltäni. ”Hyvää huomenta sinullekin. Nukuin ihan hyvin, kiitos kysymästä. Entä…
687 sanaa | 18 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: EmppuOmppu ”Tänään harjoittelemme pystylukkoa.” Kävelin vähän matkan päähän Sadetassusta ennen kuin käännyin kasvotusten hänen suuntaansa. Siniharmaa oppilas katseli minua uteliaasti. Naaras oli viettänyt melko pitkän ajan parantajan pesällä toivuttuaan rajakahakassa saamistaan vakavista vammoista, mutta viimein parantajat olivat antaneet tälle luvan palata takaisin koulutuksensa pariin. Tarkoitukseni…
241 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Olin saanut Käärmepennun maistamaan hiirtä ensimmäistä kertaa. Pentu oli popsinut miltei puolet pulskasta hiirestä, jonka olin hänelle tuonut. Naaras ei ollut sen enempi puheinen kuin aikaisemminkaan mutta hän oli kuitenkin pysytellyt seurassani, mikä varmasti merkitsi jotain ystävystymisemme kannalta. Pian syömisen jälkeen olimme menneet nukkumaan. Heräsin…
464 sanaa | 12 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Käärmis Sypressikuiske kiitti parantajaa ja otin itsekin hänestä mallia. Päästessämme takaisin pentutarhaan naaras kysyi haluaisinko tehdä jotain tai vaikka syödä. Kun olin sanonut, etten ollut nälkäinen vatsani murina oli paljastanut minut. Nolostuneen katselin muualle. Nyt kuningatar luulisi minua valehtelijaksi eikä enää koskaan luottaisi minuun. ”Mitä,…
158 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Minä tulen, kiitos Liljatuuli”, nau’uin juhlallisesti ja vilkaisin nopeasti Käärmepentua josko tämäkin kiittäisi parantajaa hänen työstään. “Kiitos”, Käärmepentu miukui ujosti ja hiukan hiljaa mutta Liljatuuli silti kuuli ja hymyili pennulle sitten naaras kääntyi ja lampsi omien puuhiensa pariin. Tassutin pois parantajien lähistöltä yrtin hajun ulottumattomiin….
219 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Käärmis Sypressikuiske kutsui parantajan, Liljatuulen – joka puuhaili jotain vähän matkan päässä – paikalle. “Mitä nyt?” hän kysyi, kun oli tullut lähemmäs. “Käärmepennulla on piikki polkuanturassa.” Naaras nyökkäsi minua kohden ja jännityin vähän. “Saanko katsoa sitä?” parantaja pyysi lempeästi. Nyökkäsin ja Liljatuuli nosti tassuani tutkiakseen…
171 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Käärmepentu-parka oli tullut valittamaan käpälässään olevasta piikistä, joten päätin viedä hänet parantajalle tarkastettavaksi. Vaikka olinkin viettänyt parantajan pesällä kuun tai pari en osannut yrteistä sen enempää kuin parannuskeinoistakaan saati piikeistä polkuanturoissa. “Pystytkö kävelellä?” kysyin pennulta tutulla lempeällä äänelläni. Tuo nyökkäsi, joten tassutin edeltä ulos pentutarhasta….
251 sanaa | 6 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Kirjoittaja: Käärmis Sypressikuiske hymyili. Se sai oloni heti rennommaksi. ”Tietenkin, mitä nyt?” kuningatar kysyi lempeällä äänellä. Istahdin ja kohotin oikeaa etutassuani. ”Polkuanturassani on ikävä haava”, naukaisin surullisena. Tassua kirveli nyt enemmän kuin vähän aikaa sitten. Oletin sen johtuvan siitä, että olin laskenut sen vielä välissä maahan…
265 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Heräsin, kun viereeni tippui oranssi turkkinen rimpuloiva kasa. Tunnistin Oravapennun ja naurahdin, kun tuo käännähti kömpelösti katsomaan soturia, joka hänet oli tuonut. “Pieni soturimme kävi ulkona seikkailulla”, Aurinkoroihu naukui. Katsoin oranssia kollia, joka oli valinnut minut elämän kumppanikseen kuita sitten. Rakastin Aurinkoroihua niin kovasti. “Hei…
