Eloklaanin tarinat
1117 sanaa | 25 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Metsä oli rauhallinen, kuten aina. Vaikka lihaksiani jomotti, kuljin reippain askelin Hiilihampaan perässä kohti Eloklaanin leiriä. Lehdettömät puut huojuivat tuulessa, joka kutitteli myös valkeaa turkkiani. Pakkanen oli lauhtunut, ja harjoitteleminen oli huomattavasti helpompaa kuin lehtikadon keskivaiheilla. Olin taas tehnyt kaikkeni oppiakseni Hiilihampaan näyttämiä taisteluliikkeitä. Koulutuksen…
174 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu ”Isä, miksi sinä hylkäsit minut?” Tyrskytassu seisoi Ukkospolulla. Vaaleanvihreiden silmien syyttävät katse porautui syvälle sisimpääni, en pystynyt perääntymään. ”Miksi annoit heidän karkottaa minut?” Poikani suusta putoavat sanat olivat kuin jääpuikkoja, jotka iskivät sydämeeni. ”Ei… en minä…” Yritin mennä hänen luokseen. Jalkani eivät totelleet. Paniikki valtasi…
184 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu ”Kissanminttua.” Leimutassu katseli vihreitä lehtiä muistellen samalla sitä kertaa, kun hän ja Mahlahalla olivat lähteneet hakemaan kyseistä kasvia läheltä Kuolonklaanin rajaa. ”Olet vielä niin nuori, ettet välttämättä muista sitä, mutta klaanissa jylläsi jokin aika sitten paha viheryskäepidemia. Kissanmintun avulla minun ja Liljatuulen onnistui parantaa kaikki…
725 sanaa | 16 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Kaikki oli sujunut hyvin siihen saakka, kun Kharon oli alkanut ylittämään jokea. Oppilas seurasi mestarinsa esimerkkiä ja loikkasi kiveltä aina seuraavalle. Se alkoi jo sujua, kunnes kaikki meni pieleen. Kun Kharon loikkasi uudelle kivelle, se ei sujunutkaan kuten aiemmin. Kiven pinta oli liukas, ja Kharon…
227 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Auroora Katselin silmät säihkyen Leimutassua, joka kertoi minulle katajanmarjojen käyttötarkoituksista. Oli outoa ajatella, että jokin pelkkä marja voisi tarjota apua useampaankin vaivaan. Nyt tiesin, että vatsakivun yllättäessä voisin vain etsiä katajan ja selvitä pälkähästä omin avuin. Nostin hetkeksi päätäni yrttien yltä saadessani hienon idean. Miksi tyytyisin…
165 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Ymmärsin, mitä Mahlahalla tarkoittii: Henkäysvarjo ei ollut kuulunut minunkaan suosikkikissoihini vielä Kuolonklaanissa asuessani. Mutta sitä ei voinut kieltää, etteikö kolli olisi ollut asialleen omistautunut. Hän oli aina hoitanut soturinvelvollisuutensa hyvin ja täyttänyt kaikki klaanin asettamat odotukset. Kaiken lisäksi hän oli yhdessä Tuhkajuovan kanssa, joka oli…
153 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Valkoista kollia selvästikin jännitti, pystyin lukemaan sen soturin hienoisesti nykivästä hännänpäästä ja hieman jähmeästä asennosta. Minusta se oli lähinnä suloista. Pidin herkistä kolleista. Tai mistä minä oikeastaan tiesin, kuinka herkkä Harhamiete pohjimmiltaan oli. Ehkä häntä hermostutti muuten vain ja toiselle jutteleminen pahensi sitä. ”On hän…
719 sanaa | 16 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Aurinko oli jo laskemassa, kun partio saapui leiriin mukanaan kaksi kuolonklaanilaiskissaa. Punatähti ja tuon varapäällikkö silmäilivät leiriä minun saapuessani heidän luokseen. ”Mikä tuo teidät Eloklaanin leiriin?” kysyin kohdaten kuolonklaanilaispäällikön vihreät silmät. Sivusilmälläni erotin, miten tuttu punaruskean turkin omaava kissa asteli ulos sotureiden pesästä. Minttuliekin tummansinisistä…
319 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Ajatukseni harhautuivat takaisin siihen aikaan, kun elin vielä Kuolonklaanissa. Ajattelin, että mikäli olisin saanut viettää enemmän aikaa Raparperipistoksen kanssa, välillemme olisi voinutkin syntyä jotakin ystävyyttä suurempaa. Kaikki oli kuitenkin mennyt toisin ja olin lähtenyt Kuolonklaanista jättäen Raparperipistoksen taakseni. ”En, minulla ei kai ole sellaista ’oikeaa’…
334 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ravn Tunsin syvää huojennusta, kun Omenahuuma vastasi esittämääni kysymykseen eikä suinkaan vain tuhahtanut koppavasti ja astellut tiehensä häntä ärtymyksestä heiluen. Sellaisiakin kissoja oli, töykeitä kissoja, jotka kohtelivat muita aina yhtä törkeästi ja välinpitämättömästi, ikään kuin he olisivat omistaneet kaiken maan ja taivaan väliltä. Minä en pitänyt…
