Eloklaanin tarinat
337 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra En vastannut mitään Tyrskytassun järjettömiin sanoihin. Olin varma, että luopio pyrki vain ärsyttämään. Tyrskytassu kääntyi taas, eikä enää kääntynyt. Kolli lähti kulkemaan poispäin reviiristämme vilkaisematta enää taakseen. Seisoin siinä Hiilihampaan rinnalla niin kauan, että tummanruskea kissa oli kadonnut puiden sekaan. En tiennyt mitä minun olisi…
186 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Lonely Warrior Astelin kuunvalaisemalla polulla tassut kosteina yön kasteesta, joka lepäsi aluskasvillisuuden hartioilla. Olin lähes rajalla, mutta askeleeni tuntuivat hidastuvan jokaisella askeleella hieman hitaammiksi. Halusin tämän loppuvan. En ymmärrä miten ihmeessä olin antanut hänen saada minut otteeseensa. Toisaalta, Pimentovarjo vaikutti todella fiksulta ja samaan aikaan en…
878 sanaa | 20 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Rehellisesti sanoen oppilaan puheliaisuus yllätti minut. Puhetta pulppusi hänen suustaan kuin vuoristopurosta, mutta ei se huono juttu ollut. Tavallaan pidin siitä, että kerrankin minun tarvitsi vain kuunnella ja yrittää pysyä kärryillä siitä, missä mentiin. ”Millainen sinun oppilasaikasi oli? Oliko Utusielu samanlainen mestari: kannustava ja keksi…
157 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aaduska Koivupentu katseli aukiota silmät järkytyksestä selällään. Tyrskytassu oli juuri jäänyt kiinni oman mestarinsa murhaamisesta ja syyttänyt siitä kuoloklaania. * Eihän tyrskytassu voisi tehdä sellaista hän on entinen pesätoverini. -Aina tästä päivästä kuolemaasi saakka et saa astua käpälälläkään tälle tälle reviirille. Sinut on karkotettu. Sanoi Mesitähti….
255 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Tilanne oli eskaloitunut nopeasti. Rauhalliset valvojaiset oli Korppisiiven sanojen myötä muuttunut katastrofiksi. Aluksi luulin kuulleeni väärin, mutta niin ei ollutkaan. Soturitar oli työntänyt oman poikansa ongelmiin paljastaessaan tuon julman teon. Suunnaton raivo sumensi mieleni. Korvissani humisi ja hetkeen en nähnyt mitään. Halusin kostaa Tyrskytassulle sen,…
519 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Päivänvalo valui tuskallisen hitaasti loppuun. Aukiolle oli laskeutunut surusta raskas ilmapiiri, jonka hiljaisuuden rikkoi ainoastaan Aurinkokajon lohduton nyyhkytys menetetyn pojan puolesta. Mesitähti kyyhötti kumppaninsa vierellä pää painettuna ja silmät ummistettuna. Sydäntäni riipaisi katsoa heitä, joten käänsin pääni poispäin. Tehtyä ei saisi enää tekemättömäksi; minun ei…
543 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Päivä oli normaali, vaikkakin kylmempi kuin aiemmat. Puita voimakkaasti riepotteleva hyinen viima muistutti, miten lähellä lehtikato oli. Puhuri iskeytyi puiden oksiin ja sai heikoimmat lehdet irtaantumaan. Ne leijailivat omia reittejään ensin ylöspäin, mutta laskeutuivat sitten alas aivan kuin tanssien. Lehtisateessa oli jotakin sanoinkuvailemattoman kaunista. Vaikka…
1164 sanaa | 26 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Jo kuussa olin kerennyt oppimaan paljon uudelta mestariltani. Kävimme joka päivä harjoituksissa, ja joka kerran jälkeen tunsin olevani hieman vahvempi. Tietenkään en voinut olla vielä paras, sillä olin vasta aloittanut, mutta minusta tuntui, että erityisesti taisteluharjoituksissa tukahdetut taitoni pääsivät loistamaan. Jos siis joskus sattuisin kohtaamaan…
302 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Lieskatassu tuumaili kalakissasuunnitelmaansa mietteliäänä. Kenties hän voisi tiedustella jonkun toisen kissan mielipidettä hänen mahtavaa suunnitelmaansa kohtaan. Kolli haukotteli suu ammollaan ja ravisteli märkää turkkiaan. Mokoma sade, tässähän ihan todella kasvattaisi pian suomut turkkiinsa. Lieskatassu nosti katseensa käpälistään ja vilkaisi uteliaana Hiilihampaaksi esittäytyvää kollia. ”Hei Hiilihammas,…
989 sanaa | 22 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Tuuli havisutti leiriä ympäröivien puiden lehtiä ja ripotteli niitä sinne tänne pitkin aukiota. Taivas oli pilvinen, mutta vielä ei satanut. Istuin yksin ulkona; emo oli pentutarhalla nokosilla, tai sitä hän oli ainakin näyttänyt tekevän, kun olin vaivihkaa luikkinut pois paikalta. Emme olleet oikein jutelleet sen…
