Eloklaanin tarinat
465 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ninjanen “Leimusilmällä, klaanin parantajalla, on varmasti jotain pääkipuun. Kysyn häneltä ja voimme sitten mennä pentutarhaan unille, näytät väsyneltä”, naaras naukui ja nousi hitaasti ylös. Huomasin valkomustakirjavan kollin vasta kun uusi emoni kysyi häneltä yrttejä. Katselin kollia räpytellen silmiäni ja käänsin päätäni sitten poispäin. Emo laski jonkun…
211 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kujekulta heittäytyi selälleen nauramaan ja vetäisi vielä Hilehuurteenkin mukaansa routaiseen maahan nauramaan. Selällään oli hauska olla. Kun päätä taivutti vielä hieman takaviistoon, koko maailma tuntui heiluvan erityisen paljon. Johtuikohan se missankintuista vai oliko ilmassa jotain pyörryttävää? “Pitäisiköhän meidän nyt lähteä, että he eivät tajua, että…
282 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Silitin pennun päätä, kun tämä kertoi ettei häntä koskenut muualle kuin päähän vain hiukan. “Leimusilmällä, klaanin parantajalla, on varmasti jotain pääkipuun. Kysyn häneltä ja voimme sitten mennä pentutarhaan unille, näytät väsyneltä”, sanoin ja nousin hitaasti ylös. Liikuin pennusta irti varovasti kuin lämpöni mukana veisin myös…
173 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ninjanen Katselin vanhempaa naarasta silmiäni räpytellen. “Tärkeintä on nyt se, että olet turvassa. Tämä on nyt kotisi, kutsumme sitä Eloklaaniksi”, naaras kehräsi lämpimästi vastaukseksi kysymykseeni. Eloklaani… makustelin sanaa mielessäni. Se kuulosti hyvältä. Varmasti tulisin viihtymään. Luultavasti. “Tiedätkö nimeäsi?” kissa kysyi lempeästi. Aloin miettiä. Oliko minulla nimeä?…
261 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga //Varpulaulu näkee näkyjä, tarinassa esiintyvät kuolleet kissat johtuvat siitä// Kävelin aukiolla. Oli keskiyö ja kuuhuippu. Olin juuri tullut parantajan pesästä, jonne olin vienyt Perhopuron ja hänen löytämänsä pennun. Nyt kuitenkin aukiolla jokin tuntui vetävän minua puoleensa. Katsoin, kun soturien pesästä tassutti kissa, jonka turkki oli…
569 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Hellepennun rinnan täytti ylpeys ja itsevarmuus, kun Mesitähden pesän edustalla hääräilleet oppilaat olivat säikähtäneet heitä. Niin heidän kuuluikin! Pian heistä tulisi oppilaita ja sitten he hallitsisivat koko oppilaiden pesää. Hellepentu oli jo mielessään suunnitellut miten he Pörriäispennun kanssa valikoisivat koko pesän lämpimimmät ja parhaimmat nukkumapaikat….
161 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Pennun pienet silmät kulkivat pesän katossa, lattiassa, suuaukossa ja kissoissa. Mustikkapyörteeseen hän pysähtyi muutakin pidemmäksi aikaa. Katselin, kun Kehräpennun pelokas katse kohdistui taas minuun. Katse oli vähemmän pelokas, mutta silti epävarma. Pentu oli niin haavoittuvainen. Minun olisi pidettävä hänestä huolta. “E-emo? Oletko sinä minun emoni?…
293 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu “Pois tieltä! Täältä tulee Eloklaanin virallinen siivouspartio!” Kailotuksemme sai aukiolla olijoiden päät kääntymään suuntaamme, kun kuljimme Hellepennun kanssa rinta rottingilla Mesitähden pesää kohti. Kulkueemme herätti selkeästi huvitusta osassa katselijoista, mutta minä pidin naamani peruslukemilla. Siivoaminen ei ollut mikään leikin asia. Mesitähti itse oli valinnut meidät…
212 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ninjanen Käpäläni polkivat maata ja pikkukivet ja multa lenteli tassujeni rummuttaessa sitä. Kauhu tykytti suonissani ja käski minun olemaan pysähtymättä. Koirien kuolaavat leuat ja raivokas murina eivät jättäneet minua rauhaan. Niiden hohtavan valkoiset hampaat välähtelivät verkkokalvoillani. Ne olivat jääneet kauaksi taakse jo pitkä aika sitten, mutta…
289 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Päiväni päätteeksi olin kävelyllä Varpulaulun kanssa. Olimme jutelleet leirissä kollin pitkittyneestä parantajan pesällä olosta ja kiellosta lähteä ulos yksin. Ymmärsin häntä hyvin, koska olimme molemmat menettäneet paljon. Tassutimme rinnatusten metsässä hiljaisina. Varpulaulu oli pyytänyt hiljaisuutta. Suostuin tottakai. Saisimme molemmat olla ajatuksissamme. “Kuulitko tuon?” Varpulaulu kysyi…
