Eloklaanin tarinat
477 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura “Ja sitten tämä..” Lieskakajo piirsi kynnellään lumeen kuvion. “Olisi vastustajasi. Sinä taas olisit-”, kolli piirsi taas hankeen merkin. “..tässä. Miten sinä hyökkäisit?” Helletassu tuijotti kollin piirtämää tilannetta kuumeisesti. Jos hän seisoisi suoraan vastustajan edessä, eikö olisi parasta vain hyökätä voimalla ja ryminällä? Helletassu vilkaisi isäänsä,…
1242 sanaa | 28 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Koivu Siitä oli vain joitakin päiviä, kun Helletassu oli nimitetty Varjoliekin oppilaaksi, suunnilleen samoihin aikoihin, kun ensilumi oli sadellut maahan. Varjoliekki ei ollut tuntenut itseään pitkään aikaan niin merkitykselliseksi kuin nyt, kun hän vihdoin oli saanut ensimmäisen oppilaansa vastuulleen. Hän oli päättänyt, että antaisi kaikkensa tähän…
283 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ninjanen Kun emo ehdotti leikkiä, olin hypätä turkistani innosta. Leikkimistä! Ehdottomasti tahtoisin leikkiä! “Joo!” hihkaisin ja ponkaisin ylös. “Leikitään jotain!” Kaivoin pääkoppaani etsiäkseni jotain mitä voisimme leikkiä. “Jotain petoleikkiä?” mietin hiljaa, “vaikka koiraleikkiä?” yhtäkkiä mielessäni välähti usvainen kuva kuolaavista yhteen loksahtavista vahvoista leuoista ja kauhu tuli,…
448 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Istuskelin leirin reunalla katsellen kissoja. Mietin emoani pitkästä aikaa. Valkoturkkinen naaras oli syöpynyt verkkokalvoilleni ikuisesti kyyneleet silmissä kääntyessään viimeisen kerran pois päin minusta ennen kuin lähti klaaninsa luokse. Sitten myöhemmin hän oli kohdannut loppunsa. Muistin myös aivan liian elävästi kuinka kynteni olivat Hahtuvatassun – oman…
263 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: EmppuOmppu Leiri oli yön aikana värjäytynyt valkoiseksi. Minä ja sisarukseni olimme olleet tutkimassa sitä heti aamusta, kun Kimalaistoive oli antanut meille luvan mennä ulos. En ollut koskaan ennen nähnyt mitään niin omituista kuin lumi. Se oli kylmää ja kevyttä, mutta kun se laskeutui hiutaleina taivaalta turkille,…
431 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura “Helletassu, yritä vain uudelleen”, Varjoliekki ohjeisti rauhallisesti, mutta nuoren oppilaan kurkusta kumpusi pieni murina. Vaanimisasennon harjoittelu oli ihan hiirenaivoista! Ei klaanin mahtavimman taistelijan tarvitsisi taitaa saalistamista. “Tämä on ihan tylsää. Minä haluan taistella! Niinkuin hienot soturit. Haluan jo päästä rökittämään kuolonklaanilaiset”, Helletassu valitti ja huitoi…
346 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura “Eloklaani kieltämättä tarvitsisi lisää hyviä saalistajia. Onneksi oppilaiden pesässä on laumallinen soturinalkuja ja pentutarhakin on täynnä”, Tuikelintu naukaisi iloisesti. Jos saalistajapulaa ei laskettu, Eloklaanilla meni hyvin. Oppilaita ja pentuja oli enemmän, kuin pitkään aikaan! Vaikka lähestyvä lehtikato huolestutti Tuikelintua todella paljon, Eloklaanin tilanne antoi toivoa….
443 sanaa | 10 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Kun Hellepentu katsoi parasta ystäväänsä -veljeään- silmiin, kolli suorastaan pystyi lukemaan hänen ajatuksensa. Hellepennustakin oli epäreilua, että Mesitähti ei nimittänyt kollia sisaruksineen samaan aikaan. Viime kuiden ajan Hellepennusta ja Pörriäispennusta oli tulleet erottamattomat. He olivat tehneet kaiken yhdessä. Ja nyt Mesitähti oli päättänyt erottaa heidät?!…
252 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Tupsutassun keltaiset silmät käväisivät tasaisin väliajoin Kärpästassusta. Mustaturkkinen naaras oli säikäyttänyt kollin pahemman kerran vain ilmestymällä hänen rinnalleen. “Minusta on hienoa, kun on lunta. Eikö se olekin kaunista?” Tupsutassu naukaisi ja yritti virittää heidän välilleen pientä jutustelua. Naaras kuitenkin vain nyökäytti päätään eikä Tupsutassu enää…
205 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga Kertoilin Kehräpennulle soturilaista ja katsoin kuinka naaraspennun silmät oikein loistivat ilosta. Olin itsekin iloinen vain katsellessani pentua. Hän loisti samaa elämänhalua kuin minä olin tehnyt pienenä. Toivoin, että välitin sitä jollain tapaa edelleen ympärilleni. Ojensin lapojani ja aloin kertoa Tähtiklaanista. Kerroin hopeahännästä ja sen sotureista…
